Tekstin vastapainoksi

Kun nyt tässä kameraani kattelin niin onhan mulla jo muutamia otoksia kaupungistakin! Viime viikonloppuna kohdalleni osui heti tapahtuma, jossa juhlistettiin Vitorian voittoa taistelussa Napoleonia vastaan 200 vuotta sitten (jos muistan oikein...). Sen kunniaksi taistelu näyteltiin uudestaan. Sen lisäksi mua vietiin ties mihin täällä ympäri kaupunkia, mutta kameraa en aina jaksanut kantaa mukana.

Tämä viikonloppu on mennyt vähän rauhallisemmissa tunnelmissa, ainakin tähän asti. Eilen alkoi koko viikonlopun mittainen lasten tapahtuma, jonka aikana eri puolille kaupunkia on pystytetty pisteitä, joissa lapset voivat pelailla, leikkiä, askarrella... Eilen käytiin siis siellä leikkimässä, ja tyttö ja yksi serkuista lähtivät tyytyväisinä perhos- ja Hello Kitty -maalaukset kasvoillaan :) Niin harmi etten voi laittaa niistä kuvaa! Tutustuin myös amerikkalaiseen au pair -tyttöön, josta saan toivottavasti vähän seuraa. Ei sillä etteikö perhe olisi kiva, mutta kun koko päivän kuuntelee lasten juttuja niin alkaa kaipaamaan vähän vertaistukea!

Mitähän sitä nyt sitten sanois

Piti kirjottaa aikasemmin, mutta joko en oo ehtinyt tai jaksanut tai halunnut niin enpäs ole sitten kirjottanut yhtään mitään. Haluaisin kirjoittaa kaikesta mikä täällä on erilaista, ihanaa tai kamalaa, mutta koko ajan tapahtuu niin paljon että vaan ahdistaa kun yritän valita mikä on tarpeeksi kiinnostavaa tai muuten sopivaa julkaistavaksi :D Jospa aloitan vaikka faktoista.

Perjantaiyönä saavuin siis Espanjaan, Bilbaon lentokentälle, ja perheen isä haki mut sieltä kotiin Vitoria-Gasteiziin, joka sijaitsee siis Baskimaassa. Perheeseen kuuluu äidin ja isän lisäksi 5-vuotias tyttö ja 7-vuotias poika, mutta tämän viikon ajan minua ilahduttamassa täällä on myös kaksi serkkua (serkkuja muuten riittää).  Lauantaista alkaen mua on viety ympäri kaupunkia ja olen nähnyt tusinoittain sekä nähtävyyksiä että sukulaisia. Serranon perhettä telkusta seuranneille voin sanoa, että tämä perhe on ihan samanlainen! Varsinkin viikonloppuisin ovesta kuulemma ramppaa jos jonkinmoista sukulaista, naapuria ja kumminkissankaimaa. On tässä rauhaa rakastavalla suomalaisella vähän pää pyörällä :D

Sopeutuminen on ollut yllättävän vaikeaa, koska täällä esim. päivärytmi ja ruoka ovat tosi erilaisia kuin mihin olen tottunut. Kokopäiväinen espanjan puhuminen tekee mut myös tosi väsyneeksi, ja kun samalla pitäisi tutustua kaikkiin ja antaa luotettava kuva itsestään perheelle, ovat voimat olleet aika lopussa. Onneksi minulle sattui ainakin omasta mielestäni paras mahdollinen perhe. Vanhemmat ovat olleet tosi kärsivällisiä ja jaksavat aina muistuttaa, että saan itse päättää omista menoistani ja tekemisistäni, he eivät esim. loukkaannu jos jään kotiin lepäämään sen sijaan että lähtisin ulos heidän kanssaan. Tykkään koko perheestä tosi paljon, mutta he ovat ehkä saaneet minusta toistaiseksi vähän vaisun kuvan. Joka päivä pärjään kuitenkin aina vain paremmin, ja kielitaitokin on jo muutaman päivän aikana ehtinyt kohentua kiitettävästi! Jatkamme siis harjoituksia :)

Perheen äidin toiveena oli, etten laittaisi kuvia lapsista tai kodista tänne, joten kunnioitan tätä toivetta. Postauksista saattaa siis tulla aika tekstipainotteisia. Otan kuvia kaupungista sitä mukaa kun ehdin, täällä on tosi kaunista :) Suurin osa ajasta tulee kuitenkin kulumaan täällä kotosalla, joten varautukaa jaksamaan mun lörpöttelyäni kauniiden kuvien sijaan! Sen verran voin kodista paljastaa että se on iso ja kaunis rivitaloasunto, ja mulla on oma ullakkohuone kattoikkunoineen kaikkineen - voiko parempaa toivoa :)

Kaikenkaikkiaan siis täällä menee jo aika hyvin, kunhan asetun vielä taloksi paremmin, niin kolmisen kuukautta tulee menemään tosi nopeasti. Paluulento on 6.9., mutta sitä on turha miettiä vielä :)

Hyvää perjantaita vaan kaikille!

Tämä tyttö sai aamulla tietää pääsevänsä opiskelemaan erityispedagogiikkaa Turun yliopistoon. Opinnot aloitan siis vuoden päästä syksyllä. Sisäinen suomalaiseni kieltää ankarasti minkäänlaisen hehkutuksen asiasta, mutta sanonpahan kuitenkin että 15 ihmistä otettiin sisään ja minä olen yksi niistä ja että ihan älytön juttu!!!

Kuva venähti vallan kummalliseksi vaikka kaikkeni yritin, mutta ehkä se kuvastaakin aika hyvin tämän päivän tunnelmia. Ja mitä ihmettä se nyt on virkkaamassa... Mahtaakohan akateeminen koulutuskaan auttaa tähän synnynnäiseen sekavuustilaani??

Anna hyvän kiertää

Päätin mattimyöhäisenä lähteä Rihman kiertelyä -blogin haasteeseen mukaan. Tähän hommaan tarvitsen kaveriksi kolme innokasta. Osallistukaa! :)

Kolme ensimmäistä henkilöä, jotka lähtevät haasteeseen mukaan, saavat postitse jotain omin käsin tekemääni 12 kuukauden kuluessa. Ilmoittautuminen tapahtuu tähän postaukseen kommentoimalla ja osoitteen voi lähettää minulle sähköpostitse: pienilankablogi@gmail.com.

Sääntönä on myös se, että näiden kolmen ilmoittautuneen tulee jatkaa haastetta omassa blogissaan samalla tavalla.

Tähän väliin asiaan liittymätön tunnelmakuva, ihan vaan siksi että Rauman kässäopehaastattelusta on nyt selvitty kyseenalaisella menestyksellä ja huomenna suuntaan kuvantapaisiin luonnonmaisemiin (kuvassa tosin meri ja mua odottaa järvi, mutta vesi kun vesi kunhan pääsee vähän hölläämään) pikkuylppäreitä sekä viimeistä Suomen-viikonloppuani vielä viettämään :) Oikein rentouttavaa viikonloppua myös sinne ruudun toiselle puolelle!

Kuvia, kirjaimia ja vähän myös jännitystä

Eilen illalla pääsin valitsemaan yo-kuvani, ja olen tosi tyytyväinen näihin itseni tyylisiin kuviin :) Eka tulee olemaan lähipiirille lähetettävä isompi kuva, ja toinen tulee kiitoskortteihin. Kuvaajana iki-ihana, taidokas ja muutenkin kaikin puolin mahtava Alina :)

Sitten niihin kirjaimiin, joita rupesin eilen illalla vielä väsäämään. Käytin siis Tukholman Granitista ostamiani kirjainmuotteja, joista täytin joka toisen kirjaimen maitosuklaalla ja joka toisen valkosuklaalla. Nam!

Enää 10 päivää Espanjaan - lähtölaskenta alkaa!

Kaksi levyä Pandan maitosuklaata ja yksi valkosuklaata ei riittänyt ensinkään, koska kirjaimet veivätkin yllättävän paljon suklaata. Kolme molempia olisi siis tarpeen, huhhuh... Nämä ovatkin aika tuhtia syötävää jopa minunkaltaiselleni sokerihiirelle.

Ajattelin ottaa muotit mukaan Espanjaan, koska lapset voisivat näistä tykätä joko jääpala- tai suklaamuotteina :) Paineet kasvaa...

Tuottoisa sadepäivä

Tietsikkapussi

Ohje Molla Millsin kirjasta Virkkuri

Langat tuntemattomia jämälankoja, osa Novita Blues

Koukku nro 5

 

Kun ulkona on sateista, kylmää ja etananhajuista (oikeasti on!), tarvitaan piristystä. Tässä resepti:

 

 

Maun mukainen sekoitus värikkäitä puuvillajämiä 

 

 Sekoita joukkoon pari nepparia sekä avuksi Virkkuri-kirja omilla ideoilla höystettynä (vinkki: työn eteneminen on huomattavasti jännittävämpää ystävän kanssa juoruillessa!). Aikasi kun virkkaat, voi koukulta syntyä vaikka tämmöistä:

 

 

Vihdoinkin mulla on pussukka, mihin mahtuu koko kone! Tämän virkkaaminen on helppoa kuin heinänteko, ja raidat rytmittävät työn etenemistä mukavasti. Suosittelen :)

 

Tän sadepäivä jatkuu nyt suklaakirjainten tekemisellä. Palataan asiaan!



No vihdoin alkaa tapahtua

Käsityörintamalla nimittäin! Löysin sen kadoksissa olleen vauhtini, kun tartuin pariin virkkuutyöhön - ne kun ovat niin kesään sopivia ja puuvillalanka varsinkin :) Molemmat ohjeet ovat IHANASTA Molla Millsin Virkkuri-kirjasta, eli siis tässä tablettipussi, kettinkikoru sekä asiaan liittymättömästi pari kesäfiilistelykuvaa.

Tablettipussista tuli tosiaankin vain tabletille sopiva, eli pystyn käyttämään sitä vain jos irrotan näytön koneestani... Ei siis auta kuin tarttua vähän isompaan koukkuun ja tehdä toinen samanmoinen! Mikäs siinä, ohje nimittäin on helppo ja kirjovirkkaus hauska uusi tuttavuus :)

Kettinkikorua tehdessä tajusin ilokseni ratsastavani oikein muodin aallonharjalla, sillä kaupathan ovat nyt täynnä semmoisia oikein näyttäviä kaulakoruja. Tässä virkkaajan versio :) Myös tämä oli helppo työ toteuttaa, joten ei varmasti jää viimeiseksi. Yllättävää oli se, miten pienen koukun ja ohuen langan koru oikeasti vaatii: itse käytin 2 mm koukkua ja siihen sopivaa lankaa, ja korusta tuli silti valtava (tietysti lenkin koko on säädeltävissä, mutta silti). Kalastajanlangastako tässä pitää ruveta nysväämään vai mikä on! Kettinkikorvikset meinaan houkuttelisivat seuraavaksi :)

Rakastan postinjakajia

Koska mulle näköjään tipahtelee harva se päivä kivoja juttuja postiluukusta! Eilen saapui pehmeä paketti, nimittäin arvontavoitto Ihan Kaikki Kotona -blogin Tanjalta. Kiitos vielä! Tämä ihana penaali lähtee mukaani Espanjaan, ja olen aivan varma että eräs 5-vuotias tyttönen tulee siihen rakastumaan :) Huono kuva ei tee oikeutta penaalin ihanille kesäväreille, pahoittelut siitä.

Tänään lähetti toi puolestaan paketin Koreasta asti! Siskokullalta sain yo-lahjaksi siis nämä ihanat korut: Pac-Man -sormuksen ja hakaneulakaulakorun. Kiitos! Korut ovat onneksi ohuita ja kevyitä ja sopivat siksi minulle, joka en kauheasti ole esim. sormuksia tottunut käyttämään.

Seuraavaksi alankin odotella postista muistikorttiani, joka sisältää yo-kuvat! Kärsimättömille tiedoksi, että käsityörintamaltakin kuuluu varmasti pian jotain - vähän on vaan ruosteista menoa noitten helteiden takia (ei, en valita!).

Ylioppilas (ja ehkä yliopisto-opiskelijakin?) 2013!

Blogi on saanut väistyä vähäksi aikaa ylppäri- ja pääsykoekiireiden alta, mutta nyt on aika päivittää taas yksi massiivinen postaus kummastakin aiheesta!

Viime lauantaina yksi merkkipaalu elämässä tuli taas saavutettua, mutta eipä tämä juhlakalu ehtinyt mitään tajuta saatika tunteakaan, kun päivä oli jo ohitse! Kiirettä siis piti aamusta asti, kun ohjelmassa oli ensin koulun juhla, sitten yo-kuva (kiitos vielä, Alina!), vieraiden viihdyttämistä ja illan päätteeksi vielä jatkot keskustassa. Vasta yömyöhään sänkyyn kömpiessä sitä tuli miettineeksi että jaa, lukio on nyt ohi ja kesä alkaa. Ihan uskomatonta! Pitemmittä puheitta voisin vähän lisätä kuvamateriaalia päivästä (varsinaiset yo-kuvat laitan myöhemmin).

 En kaatunut enkä myöskään pyörtynyt lavalle, tästä annan itselleni 10 pistettä ja papukaijamerkin!



Sitten kun kyllästyin edustamaan... 

 Tarjoilupöytään allekirjoittanut oli valinnut caesar- ja couscoussalaattia, lihapullia, kinkku-vuohenjuusto- sekä kasvispiirakkaa sekä jäkiruuaksi ylioppilaita (niin hauskalta kuin se kuulostaakin), marja- & hedelmäkakkua sekä lime-juustokakkua :) Itse väännettiin nuo salaatit ja loput tuli tutusta pitopalvelusta, joka on meitä kaikissa ylppäri- ja rippijuhlissa uskollisesti auttanut.

Pakko laittaa kuva myös seuraavan päivän juhlakampaus nro 2:sta, kun se vaan on niin hieno (itse kuvasta en sano mitään, itse otettu...)!

Toiveideni mukaisesti sain paljon astioita: Teema-lautasia ja kulhoja, Sukat makkaralla -laseja sekä Piilopaikka-sarjan tarjoiluvadin ja kannun. KIITOS! Yksi iso laatikko on nyt täyttynyt omakotijutuista, enää puuttuu vaan se koti :D

Tähän hetkeen tarpeellisin lahja tuli kuitenkin omalta perheeltä, nimittäin oma tietokone! Kriteereinä mulla oli (ristiriitaisesti) kevyt ja helposti kuljetettava, mutta kuitenkin suurehkon näppäimistön omaava kone. Kuin ihmeen kaupalla HP olikin onnistunut yhdistämään nämä kaksi ominaisuutta Envy x2 -koneeseensa, joka on tabletti ja läppäri samassa paketissa. Tätä postausta kirjoitellaan siis ensimmäisellä ikiomalla tietokoneella :)  



Tähän mennessä yhteinen taipaleemme (korkkasin koneen siis vähän etuajassa...) on sisältänyt valitettavan paljon bluescreenejä ja muuta häikkää, mutta löydettyäni sisäisen tietokonenörttini sain käyttöjärjestelmän asennettua uudelleen ja sen jälkeen kone on toiminut moitteettomasti. Windows 8 on vaatinut totuttelua, mutta kosketusnäyttö tekee käyttiksen niin käteväksi, että olen oikein tyytyväinen. Näppäimistöön olen erityisen tyytyväinen: kirjoittaminen on siis helppoa, mikä on kaltaiselleni ammattibloggaajalle tärkeää ;) no hehheh..

SITTEN tuohon yliopistoaiheeseen! Sain siis ilokseni pari viikkoa sitten kutsun käsityön aineenopettajan koulutuksen valintakokeen toiseen vaiheeseen! Tätä varten olen kuumeisesti valmistellut ennakkotehtävää, jonka tulee olla peruskoulun käsityötunnilla valmistettavaksi sopiva, pyörään liitettävä mukavuutta ja/tai turvallisuutta ilmentävä kuljetusratkaisu. Huhhuh! Oman tekeleeni pääsen esittelemään ensi viikon torstaina, jonka jälkeen voisin sen täälläkin julkaista. Sitten perjantaina saan tietää erityispedagogiikan tulokset, sitäkin täällä jännätään... Tänään vein kässäopetehtävän kirjallisen osuuden postilaatikkoon, joten nyt vaan peukut pystyyn ja valmistautumaan haastatteluun!

Espanjaan lähtöönkin on enää vain pari viikkoa aikaa, enkä vieläkään ole oikein kunnolla tajunnut asiaa! Käytännön järjestelyjä hoitaessa jännitys alkaa aina nousta vähän epämiellyttävällekin tasolle, mutta eniten olen kauhuissani koneenvaihdosta Barcelonan kentällä. Toisina päivinä taas olen ihan into piukassa ja mietin mitä pakkaisin mukaan. Kohtahan senkin homman saa aloittaa! Käsityöaiheet jäävät todennäköisesti vähemmälle ainakin aluksi, kun kielen opettelu ja taloksi asettuminen vievät voimia, enkä viitsi paljoa täyttää laukkuani langoilla ja koukuilla - kun kesähelteet yltävät 30 asteeseen, voi ajatukset olla vähän muualla...

Massiivisen postauksen lopuksi haluan toivottaa LÄMPIMÄT ONNITTELUT KAIKILLE UUSILLE YLIOPPILAILLE! :)