torstai 23. tammikuuta 2014

ARVONTA!

Nyt rummunpäristyksiä, fanfaareja ja paraatikulkueita, kiitos! Seuraa nimittäin...


... blogin historian ensimmäinen arvonta!!

Olin aikeissa kirjoittaa jostakin aivan muusta, kunnes huomasin, että seuraava postaus tulisi olemaan 200. tänne kirjoittamani. Päätinkin siis tämän merkkipaalun kunniaksi järjestää blogiin ensimmäisen arvonnan!

Arvontapalkintoina ovat kaksi itse tekemääni pehmolelua:

Suloinen Seepra 

SEKÄ


Arvonta toimii seuraavasti:

1) Olet arvonnassa mukana kommentoimalla tähän postaukseen kumman pehmon kotiuttaisit mieluummin itsellesi ja miksi! Kerrothan myös monellako arvalla olet arvonnassa mukana:
- Yksi arpa = Kommentti tähän postaukseen
- Kaksi arpaa = Olet lisäksi jo lukija Bloggerissa tai Bloglovinissa / liityt lukijaksi osallistumisaikana
- Kolme arpaa = Olet lukija ja kerrot lisäksi arvonnasta omassa blogissasi (linkittämiseen voi käyttää tuota ensimmäistä kuvaa)

2) Osallistumisaikaa on kolme viikkoa eli TORSTAIHIN 13.2.2014 ASTI

3) Arvonnassa tulee olemaan kaksi voittajaa, joista toinen saa omakseen Suloisen Seepran ja toinen Hurjan Ravun! Ilmoitan voittajat blogissani perjantaina 14.2., jonka jälkeen heillä on maanantaihin asti aikaa ilmoittaa yhteystietonsa minulle osoitteeseen pienilankablogi[at]gmail.com.

Kumpi siis vetoaa sinuun enemmän ja miksi? :)


ONNEA ARVONTAAN! :)


... Minä jatkan 200. postauksen juhlintaa flunssassa sohvanpohjalla ;)  

tiistai 21. tammikuuta 2014

Jämäleipomuksia

Mun uusin harrastukseni on koukuttava jämäleipominen: tutkin kuiva-ainekaapit, jääkaapin ja pakkasen läpi, ja mietin, mihin leipomukseen saisin käytettyä mahdollisimman paljon vanhaksi meneviä aineksia. En varmaan saa tätä kuulostamaan yhtä hauskalta kuin mitä se mun mielestäni on, mutta periaatteessa sama asia kuin lankavaraston tutkiminen ja jämälangoista ideoiminen, mistä moni lukija ainakin taitaa tykätä. :D

Eilen leipurinsormiani syyhytti taas sen verran, että oli pakko ryhtyä toimeen. Joulusta jäänyt kaneli-sokeriseos ja tuomiopäiväänsä lähestyvät kananmunat upposivat näihin korvapuusteihin, kun taas aikamoinen satsi erilaisia aineksia kului tähän porkkanakakkuun: Kompostilta pelastuivat muunmuassa turkkilaisen jugurtin loppu sekä (yllättäen) pussillinen porkkanoita!

Vaihe 1: Kaikki ainekset esille!

-- Skipataan se neljän tunnin sekasorto ja siirrytään suoraan tuloksiin - TA-DAA!! -- 


Muuan porkkanakakkuekspertit vinkkasivat, että kakku-kuorrute suhde olisi pitänyt mennä suunnilleen toisinpäin. Olikin aika tuhtia syötävää, joten ensi kerralla teen kakkuvuoan sijasta pellillisen!

Vähän tutummalle maaperälle pääsin korvapuusteja tehdessä :D 

Kiitos tämänpäiväisille kahvittelijaystävättärilleni kun tulitte, sainpahan leipomiselleni jonkun tarkoituksen!

Käsitöihin liittyen, villatakissa otettiin tänään takapakkia. Kyllä se purkaminen jaksaa aina ärsyttää, mutta toisaalta vielä enemmän ottaa päähän katsoa huonosti tehtyä valmista työtä. Siis pää pystyyn ja kohti uusia pudonneita silmukoita! 

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Tilaustyötä pukkaa

Hei taas, muistin just että tämähän olikin pääasiassa käsityöblogi, joten eiköhän ole jo korkea aika kirjoittaa jotain siihenkin aihepiiriin kuuluvaa! Kiitos muuten tuhannesti palautteesta vuoden viimeiseen postaukseeni, kommentit auttoivat myös osaltaan mua palaamaan raiteille. :)

Tosiaan nyt on monta rautaa tulessa, ja pari valmistakin löytyy esiteltäväksi. Hip hurraa! Tällä hetkellä kesken on Pilvenreunalla-neule äidilleni, jonka aloitin jo Japanin-koneessa joulun jälkeen. Hihat, nappilista ja pieni osa helmaresoria puuttuvat vielä. Tämmöisiä värejä siis puikoilla:

 
Musta olisi ihanaa ottaa jotain hauskoja äiti-tytär -kuvia sitten kun tämä valmistuu, kun mullahan on myös oma Pilvenreunalla-neuleeni, joka on muuten ollut taas käytössä nyt talvipakkasilla. :) Onneksi purin ekan yrityksen ja neuloin sen uudestaan!

Tähän väliin pari valmista työtä, jotka vein Tukholmaan joululahjaksi tytöille. 2-vuotias sanoi prinsessasta että "Tämä ihana!", ja 1-vuotias kulki yksisarvinen tiiviisti kainalossaan ihmeen pitkään (yleensä yksi lelu jaksaa kiinnostaa max. 5 minuuttia). Mulle lasten sydäntäsulattavat reaktiot olivat paras mahdollinen vastalahja. :)


Prinsessan olen tehnyt jo aiemmin, ja nyt se pääsi vihdoin kassin pohjalta leikkeihin!

Lasten äiti innostui näistä sen verran, että tilasi multa kaksi pehmolelua lisää! Nämä menevät tyttöjen vauvaikäisille serkuille, ja projektit pääsevät koukulle heti kun saan Pilvenreunalla-takin valmiiksi.



Lisäksi äiti toivoi itselleen jonkunnäköistä hartiahuivia, mutta emme ehtineet sitä miettiä vielä sen tarkemmin. Mielenkiinnosta selasin kuitenkin Ravelrya läpi, ja löysin muutamia omasta mielestäni kauniita malleja:





Käsitöiden osalta loppuvuosi oli hiljaista aikaa, joten nyt on odotettavissa muutosta parempaan suuntaan. :)

tiistai 7. tammikuuta 2014

Japani - ruoka

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä aiheena ruoka! Olen pienestä pitäen ollut nirso ruuan suhteen, joten tämmöinen aivan uudenlaisen keittiön kokeminen oli mulle kyllä shokki. En voi sanoa rakastuneeni japanilaiseen ruokaan, mutta koen kyllä jollain tasolla ylittäneeni itseni selvittyäni kaikesta siitä maistelusta ja merenelävistä ja levästä ja kylmästä lihasta :D Että näkemyksiä avartava kokemus tämä tosiaan oli, ja kyllä sieltä niitä hyviäkin makuja löytyi! Ruuista mulla ei niin hirveästi ole kuvia, mutta laitan tähän sekaan nyt parin ravintolareissun otoksia.

?!

Lesson number one: riisiä on kaikkialla, joka aterialla ja sellaisissa muodoissa mistä et olisi osannut edes uneksia. Aamupalaksi on ihan ok vetäistä kylmä sushintapainen, merilevään kääritty riisipallo, jossa on täytteenä vaikkapa tonnikalaa. Lounaalla riisiä syödään kulhollinen esim. lihan kanssa, päivällisellä saatat löytää alkukeitostasi puolikkaan nyrkin kokoisen, riisimassasta tehdyn sitkeän tyynyn (meillä tämmöinen oli uudenvuoden aterialla) ja illallisella joku varmaan vetää vielä niin ikään riisimassasta valmistettuja udon-nuudeleita.

(Kiva selittää että riisiä on aina ja kaikkialla ja sitten huomata, että eihän mulla oo mistään riisijutuista edes kuvaa... :D)

Riisin lisäksi ruokavalioon kuului runsaasti lihaa (kasvissyöjäsiskoni on joutunut kääntymään takaisin, koska lihattoman ruokavalion noudattaminen olisi ilmeisesti erittäin vaikeaa) ja kalaa sekä muita mereneläviä. Kanaa ei ilmeisesti niinkään syödä, vaikka sitäkin kyllä ruokalistalta löytyy. Kasviksia, ainakin ravintoloissa, saa vain kypsennettynä ruuan seassa (tottakai joissain paikoissa on salaatteja, mutta valikoima on tosi suppea).

 Kaalia alkusnacksiksi 

 Tässä salaatissa oli seassa kuivattuja katkarapuja. Jos katsot tarkkaan, voit löytää kuvasta parit pikkuruiset silmät... Tuo joulukuusenkoristenauhan näköinen silppu on kuivattua merilevää!

 Sushia oli tarjolla yllättävän harvoissa paikoissa. Japanilaiset syövät siis muutakin - ihmeellistä!!

 Herneitä alkusnacksiksi

 Viimeisen illan ateria, shabushabu (viittaa ilmeisesti lihan nopeaan kypsymiseen vedessä): Tuonne vesipottiin laitetaan kypsymään kasviksia, tofua, sieniä, paperinohueksi leikattua lihaa yms ja sieltä niitä napsitaan puikoilla dippikastikkeen kautta suuhun. Mun lempparia! Ateria on valtava: ison vihannesboksin ja lihalautasen jälkeen maustuneeseen veteen laitetaan vielä kulhollinen udoneita kypsymään ja senkin jälkeen syödään vielä jälkkäriä ja oli siinä muistaakseni jotain muutakin vielä...



Japani - Ryōan-ji

Kioto on Japanin kulttuurin sydän ja myös japanilaisten itsensä suosima kohde, johon tutustumiseen suositellaan varaamaan kymmenen päivän Japanin-matkasta neljä päivää.  Meillä aikaa tämän 1,5 miljoonan asukkaan kaupungin näkemiseen oli noin puoli päivää, joten on sanomattakin selvää, että suppeaksi jäi!

Tosin sekin vähä, mitä Kiotosta näin, miellytti mua ulkonäöltään paljon enemmän kuin Osaka. Kioto on myös suuri kaupunki, mutta kuitenkin paljon Osakaa kotoisamman oloinen. Wikipedia valaisi mua tässäkin asiassa näin jälkeenpäin: koskapa Kioto on kulttuurin keskus, halutaan kaupunkia tietysti suojella. Esimerkiksi pilvenpiirtäjien rakentaminen sinne on kokonaan kielletty. Lisäksi 17 kaupungissa sijaitsevaa UNESCON maailmanperintökohdetta varmistavat osaltaan sen, että perinteitä vaalitaan ja tullaan vaalimaan vielä jatkossakin.


Kioton lukuisista temppeleistä ainut näkemämme oli zenbuddhalainen Ryōan-ji, "Rauhallisen lohikäärmeen temppeli", joka liitettiin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1994. Temppeli on kuuluisa zen-kivipuutarhastaan, jonka 15 kivestä voi nähdä kerrallaan vain 14 katsomissuunnasta riippumatta. Sanotaan, että vain satorin eli zenbuddhalaisen valaistumisen saavuttanut voi nähdä kaikki 15 kiveä kerrallaan.








Japani - kansainvälistä?

Kaduilla oli aika hauska bongata kaikkia suomalaisia juttuja, joita tuli vastaan yllättävän paljon. Melkeinpä joka päivä näin jonkun kenellä oli unikkokassi tai muumiavaimenperä. Aika monissa kaupoissakin oli Marimekkoa, ja törmäsimmepä vielä japanilaisiin vaatemerkkeihin, joilla oli suomalainen nimi, kuten Ehkä söpö, Minä perhonen ja Löytää. Aika jänniä!



Kopioinnin makua?

Musta oli aika huippua, että yhdestä liikkeestä löytyi suomalaisia vintage-astioita. Siellä oli vanhaa Arabiaa, Fineliä ja Iittalaa, melkoiseen hintaan tietysti!

Tietysti löytyi myös näitä perinteisiä lomaviihdykkeitä, eli suomen kielen sanoja oudoissa yhteyksissä!



Toinen asia, mikä jaksoi koko viikon mua viihdyttää, oli järjettömien englanninkielisten lauseiden bongaaminen. Japanilaiset eivät juurikaan osaa englantia, ja se kyllä näkyy :D



 "Will you healed by me?" What?

"The word flesh and dwelling a / We have se the glory who cam"  WHAT?!

Tossahan nyt on periaatteessa ihan tarkoitus, mutta oli vaan jotenkin niin mauton :D


Ah, herkkua! Suklaan, vaahteran ja lentokoneen makuisia vohveleita! Voiko parempaa toivoa? 

maanantai 6. tammikuuta 2014

Japani - pöllökahvila

Japanin aikaa kello on jo noin 06:30, joten hei mikäs täällä kirjoitellessa kun ei unikaan tule!

Yksi reissun hauskimmista kokemuksista oli pöllökahvila, josta Aini oli saanut vinkkiä kaveriltaan. Kissakahvilan tapaan pöllökahvilassa maksetaan sisäänpääsymaksu (jota en nyt tähän hätään saa mieleeni, ehkä kuitenkin väsyttää enemmän kuin luulin!), sitten tilataan juotavaa ja henkilökunnan valvonnassa pöllöjä saa pitää kädessä ja ottaa kuvia. Aika sööttejähän ne oli!


 Tätä kahvilan isointa pöllöä henkilökunta puhutteli kohteliaalla ja arvostusta osoittavalla jälkiliitteellä -san :) 

Joku ei ollut ihan hirveän innoissaan mun suukoistani? 


Tämä kaveri puolestaan tykkäsi rapsutuksesta ja sulki lopulta silmänsä :)

Pöllökahvila oli mun mielestä ihana kokemus, mutta jos eläinten kannalta ajattelee, niin sääliksihän niitä käy. Käynnin aikana selvisi, että pöllöt eivät pääse ikinä lentämään, vaan niitä pidetään koko ajan naruilla kiinni orsillaan. Sentään pöllöjä vaihdettiin joka tunti niin, että ne pääsivät välillä rauhassa lepäämään ja henkilökunta vahti kyllä tarkasti, miten pöllöjä käsiteltiin ja antoivat alkuun tarkat ohjeet. Tuo lentämishomma vaan jäi kyllä harmittamaan pöllöjen puolesta, ja jos oltaisiin tiedetty se etukäteen, niin oltaisiin kyllä kahdesti mietitty kahvilaan menemistä. 

Japani - ihmisistä ja kulttuurista

Tähän väliin voisin kertoa muutamista ihmetyksen aiheista, mitä viikon aikana ehti tulla vastaan. Huom, en sitten tosiaan ole mikään Japanin kulttuurin asiantuntija, vaan nämä ovat ihan omia havaintoja lyhyeltä viikon reissulta, sekä asioita, joita viisaammat ovat mulle kertoneet!


Kohteliaisuus

Ylitsevuotava kohteliaisuus kiinnitti kyllä juron suomalaisen huomion. Tässä muutamia esimerkkejä asioista, jotka saivat kulmakarvat kohoamaan:

- Japanissa asiakas on kuningas, joten myyjät mairittelevat minkä ehtivät. Joihinkin kauppoihin ja ravintoloihin saapuessa asiakkaan ensimmäisenä huomaava myyjä kiekaisee japaniksi "ASIAKAS TULEEEEE!" johon muut työntekijät vastaavat "TERVETULOAAAAAA!" Samoin lähtiessä huudetaan "ASIAKAS LÄHTEEEEE!" ja siihen muistaakseni "KIITOS KÄYNNISTÄÄÄÄÄ!"

- Tervehtimisen, hyvästelyn, kiittämisen ja ties minkä ystävällisen eleen osoittaminen hoidetaan kumartamalla. Lähikaupassakin myyjä kumarteli mulle kuin linkkuveitsi, vaikka ostin vain vesipullon!

- On epäkohteliasta antaa ja ottaa asioita yhdellä kädellä, esim. juuri kaupassa myyjä ojentaa vaihtorahat kaksin käsin (myyjälle annettavat rahat laitetaan kuitenkin tiskillä olevaan astiaan)

- Japanin sanaa "iie" eli "ei" ei niinkään käytetä, vaan sen sijaan japanilainen voi vastata myöntävästi, mutta osoittaa kielteisyyden kehonkielellään tai äänensävyllään. Suoraan kieltäytymistä pidetään erittäin epäkohteliaana

Tatamille astuminen kengät jalassa on yksi Japanin pahimmista etikettivirheistä

Häveliäisyys

- Kiusallisia aiheita vältellään viimeiseen saakka jopa siihen pisteeseen, että kouluissa ei juurikaan ole seksuaalivalistusta

- Meidän porukan piti yksi päivä käydä hakemassa ummetuslääkettä, joten menimme apteekin tapaiseen liikkeeseen, jossa myytiin reseptivapaita lääkkeitä. Aini yritti mahdollisimman nätisti ja kaarrellen selittää ongelman myyjälle, joka meni silti heti vaikeaksi, pyysi meitä odottamaan ja tuli takaisin toisen myyjän kanssa. Aikansa asiaa selviteltyään Aini sai myyjät vihdoin ymmärtämään mitä tarvitsimme, ja hihitellen ja punastellen myyjät osoittivat meille oikean lääkkeen poistuakseen äkkiä takavasemmalle. Tuli kieltämättä loukkaantunut olo, mutta ilmeisesti kyseessä oli vain myyjille niin epämukava tilanne, että he nauroivat yrittääkseen keventää tunnelmaa. Niin kummallista!

- Osassa vessoista on nappi, jota painamalla pytyn yhteyteen asennetuista kaiuttimista alkaa kuulua veden kohinaa. Tämä peittää "nolot äänet", jotta taas vältytään kamalalta kiusallisuudelta!

- Nolot ostokset, kuten kuukautissuojat tai vaikkapa nämä ummetuslääkkeet pakataan mustaan muovipussiin, jonka nimesin nolopussiksi


Kuten kuvasta näkyy, musiikin lisäksi löytyy toimintoja joka lähtöön...

...kun taas tässä vessassa niitä mukavuuksia voisi olla hiukkasen enemmän!

Krääsätaivas & kulutusjuhla

Japanissa rakastetaan kaikennäköistä tavaraa, ja sitä tuntuikin tulevan joka tuutista. Toisaalta krääsälle on ilmeisesti suurempi tarve kuin vaikka Suomessa: monissa tilanteissa on tapana antaa ihmisille pieniä lahjoja. Erityisen ärsyttävää oli se, että monet ruuat olivat yksittäispakattuja, ja ostoksen koosta riippumatta kaikki pistetään AINA muovipussiin, josta ei oikein voi kieltäytyä.


Yllätyksenä oli se, että aikuiset ihmiset rakastavat kaikkia piirroshahmoja ja tosi "lapsellisia" juttuja. Tyyliin vaikka metron ihan virallisessa julisteessa saattaa olla metrovirkailija-asuinen piirretty pupu antamassa jotain ohjeita puhekuplassa, ja ihmiset ottaa sen ihan tosissaan, kun Suomessa sama juttu lukisi mustavalkoisella paperilla ja piste. Mua nauratti erityisesti se, että japanilaiset lapset ei niinkään välitä Muumeista, vaan nuoret pariskunnat ja ylipäätään aikuiset ovat niistä ihan sekaisin! 

Erityisesti tytöt ja naiset monet haluavat olla tosi söpöjä, ja pukeutumistyyli on sen mukainen: muodissa ainakin tällä hetkellä näyttivät olevan pastellisävyt ja muut hörhelöt. Naiset sipsuttavat ja hihittelevät ja tekevät kaikkensa näyttääkseen mahdollisimman suloisilta.

Puhtaus

Useimmat tilat olivat erittäin hyvin puhtaanapidettyjä, ja erityisesti metron vessat yllättivät iloisesti monta kertaa. Japanilaiset ovat tosi siistejä, eikä kadulla ollut roskia muistaakseni ollenkaan (vaikka roskiksia ei näkynyt mailla halmeilla?!). Hygieniasta pidetään huolta, ja ihmiset pukeutuvat todella siististi ja huolitellusti. 

Mistään ruokapaikasta ei myöskään tullut minkäännäköisiä vatsatauteja, eikä koskaan tarvinnut miettiä, että onko ruoka turvallista syötäväksi puhtautensa puolesta. 

Ensialkuun huomion kiinnittivät hengityssuojia käyttävät ihmiset, koska ilma oli meistä ihmeen puhdasta suurkaupungin ruuhkista huolimatta. Kävikin ilmi, että kaikki flunssaiset käyttävät maskia pisaratartunnan ehkäisemiseksi.