Merkkipaalu

Huomenna tulee täyteen ensimmäinen kuukauteni au pairina - ihan uskomatonta miten nopeasti aika menee! Ikuinen vaiva on miettiä, mitä elonmerkkejä laittaisin itsestäni tänne: kaikki uusi ja ihmeellinen on muuttunut rutiiniksi, ja työpäivän jälkeen kamera jää aina kotiin kun itse lähden ulos. Yhden kuukauden merkkipaalun kunniaksi voisin vaikka ilmaista kiitollisuuteni kaikkea kohtaan, mikä täällä on hyvää :) Ja niitä asioita on muuten paljon.

Perhe on ollut mua kohtaan äärimmäisen mukava ja huomaavainen. Äiti näki ison vaivan hankkiakseen mulle kavereita, ja raskaankin työpäivän jälkeen vanhemmat, tädit, sedät sun muut vierailijat jaksavat aina kysellä multa kuulumisia ja miten olen viihtynyt. En olisi voinut toivoa parempaa perhettä kohdalleni, sillä nämä ihmiset ovat toivottaneet minut tervetulleeksi paremmin kuin hyvin. Lapset osaavat (halutessaan:D) olla maailman suloisimpia, ja onneksi kaikkien tappeluiden ja väännön väliin mahtuu joka päivä hetkiä, jolloin olen onnellinen, että olen päässyt juuri heitä hoitamaan. Perheen äidille voin kertoa kaikki huoleni, ja hän tekee aina parhaansa piristääkseen mua esimerkiksi koti-ikävän yllättäessä :)

Kavereiden suhteen mulla on käynyt ihan uskomaton tuuri! Äiti löysi mulle kontaktin siis kaverin kaverin kautta, ja ihan sokkona menin tapaamaan vuotta nuorempia tyttöjä. Heillä on kuuden hengen tiivis kaveriporukka, ja tytöt ovat ällistyttävän paljon minunkaltaisiani (löytyypä joukosta myös yksi käsityöintoilija, tosin ompeluun hurahtanut)! Tykkäämme tehdä samanlaisia asioita, huumori on samanlaista (kaksimielistä ja suht huonoa, toimii :D) ja mikä parasta, mut on otettu lämmöllä kaveriporukkaan mukaan, mikä ei kuulemma täällä ole niin yleistä. Nykyään en tiedä mitään parempaa kuin 8 tunnin lastenhoidon jälkeen huikata Me voy! ja lähteä keskustaan jätskille, puistoon kiertelemään, tai mikä meitä nyt sattuu minäkin päivänä huvittamaan :)

Kaupunki on hurmannut mut täysin. Vuoden 2012 European Green Capitalina Vitoriassa on melkein joka paikassa jotain vihreää istutusta tai puistoaluetta. Täällä on turvallista liikkua ja rauhallista asua. Kaupunki on jonkin verran Turkua isompi, mutta kuitenkin sopivan kokoinen (itse en siis ole isojen kaupunkien ystävä), sillä täällä pääsee hyvin pyörällä ja kävellenkin liikkumaan ympäri kaupunkia. Onnekkaasti kotini sijaitsee 15 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta, ja kävellessä pystyn tuulettamaan pään lasten jutuista. Kaupungilla tapahtuu aina jotain, ja varsinkin Vitorian kaupungin fiestaa 4.-9.8. odotan innolla, koska silloin koko kaupunki on täynnä tekemistä kaikenikäisille!

Kaikesta tästä huolimatta koti-ikävä on vaivannut aika usein, vaikka tiedän, että lähtöpäivänä tulen manaamaan itseni maanrakoon Suomeen haikailemisen takia! Pieni hidas pääkoppani ei vaan ole vieläkään oikein ehtinyt käsittää, että täällä sitä nyt ollaan ja this is it, joten välillä täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja sanoa (vaikka ääneen), että nauti nyt olostasi kun vielä ehdit. Kaksi ja puoli kuukautta on loppujen lopuksi silmänräpäys, ja ihan huikea tilaisuus oppia uuden kulttuurin ohella myös itsestään. Kasvun paikkahan tämä on :)

Tämmöistä auringonlaskua minä ihastelen kattoikkunasta aina iltasella :)