Kuulumisia ja kiitokset

Mitenköhän sitä aloittaisi postauksen, kun edellisestä on viitisen kuukautta aikaa...

Noh, ehkäpä kertoilen vähän niitä yleisiä kuulumisia sitten helmikuun.

Tulin Tukholmasta pois huhtikuun alussa. Viimeinen työkeikka peruuntui yllättäen, joten en ehtinyt kunnolla hyvästelemään perhettä enkä hyvää ystävääni, mikä oli vähän harmi. Pian Tukholmasta tultuani aloitin kesätyöharjoittelun tutussa marketissa, missä olin myös edelliskesänä töissä. Välivuoden kokemuksia rikkaampana ja hiukkasen kypsempänä tuntui "oikea" työelämä taas vähän helpommalta, ja olenkin viihtynyt töissä nyt tosi hyvin!

Loppujen lopuksi en mennytkään psykan pääsykokeisiin, vaan päätin suoraan ottaa vastaan viime keväänä saamani erityispedan paikan. Yliopistolta pamahti sitten kirje fuksistarteista ja opintotuista ja tärkeistä päivämääristä, ja voin sanoa että kyllä alkoi jännittämään...

Nyt rupeaa välivuosi siis olemaan loppusuoralla - aika hurja tunne senkin puolesta, että muutaman kuukauden päästä olen yliopisto-opiskelija! Välivuosi ainakin omalla kohdallani oli mielestäni hyvä päätös: ulkomailla yksin pärjääminen ja vastuun ottaminen au pairina kasvattivat tosi paljon, välillä vähän rankemmankin käden kautta. Nyt voin ihan uudella itsevarmuudella aloittaa opinnot ja alkaa vihdoin etsimään sitä ekaa omaa asuntoa :)

Tällä hetkellä elämään kuuluu siis töitä, töitä ja vähän asunnon etsintääkin. Käsityöt tipahtivat alkuvuodesta pois syystä tai toisesta - ei vaan huvittanut aloittaa uusia tekeleitä. Siivosin kaikki langat, puikot sun muut piiloon, ja vain satunnaisesti olen ajatellut blogiakin. Pahoittelut siitä. Toivon kuitenkin, että luova tauko auttaisi viimeistään syksyn aikana palaamaan takaisin puikkojen ja blogin äärelle!

Syy siihen, miksi tulin tänne ylipäätään kuulumisiani kertomaan, liittyy kuitenkin käsitöihin. En edes muista kuinka kauan sitten osallistuin Tettan Rihmankiertelyä-blogissa Anna hyvän kiertää -haasteeseen. Haasteessa annettiin roimasti aikaa lähettää osallistuneille jotain itsetehtyä, niinkin roimasti, että olin koko haasteenkin jo ehtinyt unohtaa... Olikin siis ihana yllätys saada postissa pehmeä paketti täynnä kaikkea ihanaa itsetehtyä! Ajattelin, että Tetta ansaitsee nyt ihan julkisen kiitoksen, en nimittäin näin runsaasta paketista olisi osannut edes uneksia :)

Blogger vastustaa näköjään yritystäni ladata tänne kuvatodistetta paketin sisällöstä, mutta näin sanallisesti sitten: paketista paljastui virkattu kori ja kaulakoru sekä vaaleanharmaat palmikkokuvioiset sukat. KIITOS ihanasta yllätyksestä! Kaikki nämä ovat jo olleet käytössä, joten erittäin onnistunut lahja oli tämä :)

Blogi vaikenee todennäköisesti taas x määräksi aikaa, koska kesä ei mulle muutenkaan ole ikinä ollut aktiivisinta käsityökautta. Syksyllä tarvittavien listalla on taas ainakin uudet lapaset ja ikuisuusprojekti Täydellinen Pipo, joten jonkunnäköistä puikkojen kilinää saattaa kuulua kesän jälkeen...

Nauttikaa lomasta ja kesästä ja toivottavasti vähän lämmöstäkin, palataan asiaan syysflunssien aikaan :)

Ja voittajat ovat...

(Pahoittelut myöhäisestä ilmoitusajasta, oma nettini päätti tänään temppuilla, joten päivitän täällä ikivanhalla koneenraadolla...)

Seepra sai tässä arvonnassa suuren suosion, kuten arpalappujen määrästä voi päätellä!

Pidemmittä puheitta siirryn suoraan julkistamaan arvonnan onnelliset voittajat, tattaraaaa ja rummunpärinää...

Seepran voitto osui nimimerkille Kääpiöotus:

Kääpiöotus31. tammikuuta 2014 16.12

Moi! Pidemmän aikaa oon jo tätä blogia lukenut, mutta en oo virallisesti saanut itseäni lukijaksi klikattua kun en itse bloggeria kovin ahkerasti käytä. Nyt kuitenkin ainakin käsittääkseni sain johonkin sun seuraajaksi itseni painettua, jotenka kahdella arvalla mukana! Seepra tai rapu olis kovin mieluisia kummatkin... (: 

Onnea! :)

Rapu löytää puolestaan uuden kotinsa nimimerkin ristipistoja luota - onnittelut myös toiselle voittajalle! :)

ristipistoja23. tammikuuta 2014 18.03

Heips! Ihastuttavia molemmat pehmot! Jos toinen täytyy valita, niin päädyn tuohon hauskaan rapuun! Oletko sen itse kehitellyt vai ohjeesta neulonut? Mullakin blogi, jossa postailen päiväkirjanomaisesti omia tekeitäni, käy katsomassa jos ehdit! Ai niin, toivon itselleni onnea arvonnassasi :)

Voittajat, lähettäkää yhteystietonne minulle blogin s-postiosoitteeseen pienilankablogi(at)gmail.com, niin pistän uudet ystävänne tulemaan ensi viikon kuluessa! 

Ensimmäisen arvonnan järjestäminen oli mulle mukava kokemus,  joten enköhän suunnittele jotain seuraavankin merkkipäivän/-paalun varalle (mikä se sitten ikinä onkaan, sekin pitää keksiä!). 

!!  ISO KIITOS KAIKILLE ARVONTAAN OSALLISTUNEILLE  !!

Muistutus!

Vielä on huomiseen iltaan asti aikaa osallistua arvontaan, eli torstaina 13.2. klo 00:00 loppuu arvonta-aika! Käykäähän siis viimeisetkin pehmoleluista tykkäävät ilmoittamassa itsenne mukaan, voittajat ilmoitan perjantain aikana :) 

Blogi on taas viettänyt hiljaiseloa, pahoittelut siitä. Olen ollut Tukholmassa, ja töitä on riittänyt aika reippahasti. Käsityöhommat eivät ole edenneet edes silmukan vertaa, mutta eiköhän niitäkin tule tehtyä kun huomenna lähden Suomeen taas pariksi viikoksi. Tämmöisiä juttuja täällä on tapahtunut hiljaisuuden aikana:

 Päänkokoisia korvapuusteja...

 ...lintuparvia keskellä kaupunkia (kuva tosin tammikuulta jos joku ihmettelee lunta, mutta siellä niitä vieläkin ruokitaan)...

 ...vainoharhaista käsien puunaamista sekä vitamiinilisien, maitohappobakteerien ja käsidesin suurkulutusta...

 ...ahkeraa kenkien sovittamista, ei se niin nuukaa kengän koon suhteen...

 ...ahkeraa fikailua ja shoppailua (mulla lähinnä makutuomarointia, palkka vasta tulossa..)...

 ...räkää, kuumetta, korvatulehdusta, räkää, antibiootteja, räkää, yskää, räkää... 

...sekä satunnaisia viisauden hetkiä pääsykoekirjojen parissa! 

Tämmöistä tällä kertaa :) Seuraavan kerran Tukholma kutsuu maaliskuun alussa kun seuraava työjakso alkaa. Yritänpäs tässä välissä aktivoitua taas virkkaamaan ja värkkäämään, pitäen silti tuon piinaavan punaisen kirjan mielesssä... 

ARVONTA!

Nyt rummunpäristyksiä, fanfaareja ja paraatikulkueita, kiitos! Seuraa nimittäin...

... blogin historian ensimmäinen arvonta!!

Olin aikeissa kirjoittaa jostakin aivan muusta, kunnes huomasin, että seuraava postaus tulisi olemaan 200. tänne kirjoittamani. Päätinkin siis tämän merkkipaalun kunniaksi järjestää blogiin ensimmäisen arvonnan!

Arvontapalkintoina ovat kaksi itse tekemääni pehmolelua:

Suloinen Seepra 

SEKÄ

Hurja Rapu

Arvonta toimii seuraavasti:

1) Olet arvonnassa mukana kommentoimalla tähän postaukseen kumman pehmon kotiuttaisit mieluummin itsellesi ja miksi! Kerrothan myös monellako arvalla olet arvonnassa mukana:
- Yksi arpa = Kommentti tähän postaukseen
- Kaksi arpaa = Olet lisäksi jo lukija Bloggerissa tai Bloglovinissa / liityt lukijaksi osallistumisaikana
- Kolme arpaa = Olet lukija ja kerrot lisäksi arvonnasta omassa blogissasi (linkittämiseen voi käyttää tuota ensimmäistä kuvaa)

2) Osallistumisaikaa on kolme viikkoa eli TORSTAIHIN 13.2.2014 ASTI

3) Arvonnassa tulee olemaan kaksi voittajaa, joista toinen saa omakseen Suloisen Seepran ja toinen Hurjan Ravun! Ilmoitan voittajat blogissani perjantaina 14.2., jonka jälkeen heillä on maanantaihin asti aikaa ilmoittaa yhteystietonsa minulle osoitteeseen pienilankablogi[at]gmail.com.

Kumpi siis vetoaa sinuun enemmän ja miksi? :)

ONNEA ARVONTAAN! :)

... Minä jatkan 200. postauksen juhlintaa flunssassa sohvanpohjalla ;)  

Jämäleipomuksia

Mun uusin harrastukseni on koukuttava jämäleipominen: tutkin kuiva-ainekaapit, jääkaapin ja pakkasen läpi, ja mietin, mihin leipomukseen saisin käytettyä mahdollisimman paljon vanhaksi meneviä aineksia. En varmaan saa tätä kuulostamaan yhtä hauskalta kuin mitä se mun mielestäni on, mutta periaatteessa sama asia kuin lankavaraston tutkiminen ja jämälangoista ideoiminen, mistä moni lukija ainakin taitaa tykätä. :D

Eilen leipurinsormiani syyhytti taas sen verran, että oli pakko ryhtyä toimeen. Joulusta jäänyt kaneli-sokeriseos ja tuomiopäiväänsä lähestyvät kananmunat upposivat näihin korvapuusteihin, kun taas aikamoinen satsi erilaisia aineksia kului tähän porkkanakakkuun: Kompostilta pelastuivat muunmuassa turkkilaisen jugurtin loppu sekä (yllättäen) pussillinen porkkanoita!

Vaihe 1: Kaikki ainekset esille!

-- Skipataan se neljän tunnin sekasorto ja siirrytään suoraan tuloksiin - TA-DAA!! -- 

Muuan porkkanakakkuekspertit vinkkasivat, että kakku-kuorrute suhde olisi pitänyt mennä suunnilleen toisinpäin. Olikin aika tuhtia syötävää, joten ensi kerralla teen kakkuvuoan sijasta pellillisen!

Vähän tutummalle maaperälle pääsin korvapuusteja tehdessä :D 

Kiitos tämänpäiväisille kahvittelijaystävättärilleni kun tulitte, sainpahan leipomiselleni jonkun tarkoituksen!

Käsitöihin liittyen, villatakissa otettiin tänään takapakkia. Kyllä se purkaminen jaksaa aina ärsyttää, mutta toisaalta vielä enemmän ottaa päähän katsoa huonosti tehtyä valmista työtä. Siis pää pystyyn ja kohti uusia pudonneita silmukoita! 

Tilaustyötä pukkaa

Hei taas, muistin just että tämähän olikin pääasiassa käsityöblogi, joten eiköhän ole jo korkea aika kirjoittaa jotain siihenkin aihepiiriin kuuluvaa! Kiitos muuten tuhannesti palautteesta vuoden viimeiseen postaukseeni, kommentit auttoivat myös osaltaan mua palaamaan raiteille. :)

Tosiaan nyt on monta rautaa tulessa, ja pari valmistakin löytyy esiteltäväksi. Hip hurraa! Tällä hetkellä kesken on Pilvenreunalla-neule äidilleni, jonka aloitin jo Japanin-koneessa joulun jälkeen. Hihat, nappilista ja pieni osa helmaresoria puuttuvat vielä. Tämmöisiä värejä siis puikoilla:

 

Musta olisi ihanaa ottaa jotain hauskoja äiti-tytär -kuvia sitten kun tämä valmistuu, kun mullahan on myös oma Pilvenreunalla-neuleeni, joka on muuten ollut taas käytössä nyt talvipakkasilla. :) Onneksi purin ekan yrityksen ja neuloin sen uudestaan!

Tähän väliin pari valmista työtä, jotka vein Tukholmaan joululahjaksi tytöille. 2-vuotias sanoi prinsessasta että "Tämä ihana!", ja 1-vuotias kulki yksisarvinen tiiviisti kainalossaan ihmeen pitkään (yleensä yksi lelu jaksaa kiinnostaa max. 5 minuuttia). Mulle lasten sydäntäsulattavat reaktiot olivat paras mahdollinen vastalahja. :)

Yksisarvisen ohje 

Prinsessan olen tehnyt jo aiemmin, ja nyt se pääsi vihdoin kassin pohjalta leikkeihin!

Lasten äiti innostui näistä sen verran, että tilasi multa kaksi pehmolelua lisää! Nämä menevät tyttöjen vauvaikäisille serkuille, ja projektit pääsevät koukulle heti kun saan Pilvenreunalla-takin valmiiksi.

Virkattu nukke-turvarätti

Virkattu sammakko

Lisäksi äiti toivoi itselleen jonkunnäköistä hartiahuivia, mutta emme ehtineet sitä miettiä vielä sen tarkemmin. Mielenkiinnosta selasin kuitenkin Ravelrya läpi, ja löysin muutamia omasta mielestäni kauniita malleja:

Sidewalk shawl

Monica's Shawl

Haruni

Kuura

Käsitöiden osalta loppuvuosi oli hiljaista aikaa, joten nyt on odotettavissa muutosta parempaan suuntaan. :)

Japani - ruoka

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä aiheena ruoka! Olen pienestä pitäen ollut nirso ruuan suhteen, joten tämmöinen aivan uudenlaisen keittiön kokeminen oli mulle kyllä shokki. En voi sanoa rakastuneeni japanilaiseen ruokaan, mutta koen kyllä jollain tasolla ylittäneeni itseni selvittyäni kaikesta siitä maistelusta ja merenelävistä ja levästä ja kylmästä lihasta :D Että näkemyksiä avartava kokemus tämä tosiaan oli, ja kyllä sieltä niitä hyviäkin makuja löytyi! Ruuista mulla ei niin hirveästi ole kuvia, mutta laitan tähän sekaan nyt parin ravintolareissun otoksia.

?!

Lesson number one: riisiä on kaikkialla, joka aterialla ja sellaisissa muodoissa mistä et olisi osannut edes uneksia. Aamupalaksi on ihan ok vetäistä kylmä sushintapainen, merilevään kääritty riisipallo, jossa on täytteenä vaikkapa tonnikalaa. Lounaalla riisiä syödään kulhollinen esim. lihan kanssa, päivällisellä saatat löytää alkukeitostasi puolikkaan nyrkin kokoisen, riisimassasta tehdyn sitkeän tyynyn (meillä tämmöinen oli uudenvuoden aterialla) ja illallisella joku varmaan vetää vielä niin ikään riisimassasta valmistettuja udon-nuudeleita.

(Kiva selittää että riisiä on aina ja kaikkialla ja sitten huomata, että eihän mulla oo mistään riisijutuista edes kuvaa... :D)

Riisin lisäksi ruokavalioon kuului runsaasti lihaa (kasvissyöjäsiskoni on joutunut kääntymään takaisin, koska lihattoman ruokavalion noudattaminen olisi ilmeisesti erittäin vaikeaa) ja kalaa sekä muita mereneläviä. Kanaa ei ilmeisesti niinkään syödä, vaikka sitäkin kyllä ruokalistalta löytyy. Kasviksia, ainakin ravintoloissa, saa vain kypsennettynä ruuan seassa (tottakai joissain paikoissa on salaatteja, mutta valikoima on tosi suppea).

 Kaalia alkusnacksiksi 

 Tässä salaatissa oli seassa kuivattuja katkarapuja. Jos katsot tarkkaan, voit löytää kuvasta parit pikkuruiset silmät... Tuo joulukuusenkoristenauhan näköinen silppu on kuivattua merilevää!

 Sushia oli tarjolla yllättävän harvoissa paikoissa. Japanilaiset syövät siis muutakin - ihmeellistä!!

 Herneitä alkusnacksiksi

 Viimeisen illan ateria, shabushabu (viittaa ilmeisesti lihan nopeaan kypsymiseen vedessä): Tuonne vesipottiin laitetaan kypsymään kasviksia, tofua, sieniä, paperinohueksi leikattua lihaa yms ja sieltä niitä napsitaan puikoilla dippikastikkeen kautta suuhun. Mun lempparia! Ateria on valtava: ison vihannesboksin ja lihalautasen jälkeen maustuneeseen veteen laitetaan vielä kulhollinen udoneita kypsymään ja senkin jälkeen syödään vielä jälkkäriä ja oli siinä muistaakseni jotain muutakin vielä...