Neulojan paheellinen elämä

Päätin vielä kutsua itseäni neulojaksi, vaikka saatankin tällä hetkellä tykätä virkkaamisesta pikkupikkusen enemmän (kääks, muutama viikko sitten en osannut edes ketjusilmukkaa!), koska toinen mieleen tullut vaihtoehto oli käsityöihminen, joka saa mut kuulostamaan mummolta! Sitähän en ole.

No kuitenkin, tein tuossa taannoin päätöksen, että ensin kaikki talvineuleet (eli keskeneräiset lapaset ja sukat) alta pois, ja sitten vasta saan avata pehmolelukirjan. Siinähän kävi sitten niin, että kirja tuijotti mua hyllystä niin tiiviisti, että päätin että josmänytkuitenkinvähäsen, ja aloin tekemään Seepraa.

Eikä kyllä edes haittaa että alotin, koska jos mieleni tekee neuloa Seepra niin sittenhän neulon! Parasta on se ettei ketään kiinnosta onko mulla neulekorin pohjalla keskeneräiset kalakynsikkäät. Eli saan vapaasti jättää ne sinne vaikka ensi talveen eikä kukaan tule muistuttamaan, eikä edes pitäisi. Tykkään kuitenkin, että on töitä mistä valita mitä tekee. Toisaalta usein se menee yli ja jossain vaiheessa tulee olo, että pitäis jotain saada valmiiksikin, siksi aika ajoin otan itteäni niskasta kiinni :)

Seepra on hurjan söpö ja helppo tehdä, mutta melkeinpä tylsä koska kaikki osat on suorakulmion muotoisia. Niinpä vähän kyllästyin ja tajusin, ettei mulla oo mitään virkattavaa! Oli siis hyvä syy aloittaa tekemään Ihanaa Nallea:

Vihdoinkin sain kaikille ihanan värisille puuvillalangoille käyttöä! Vaan pitikö niiden talvineuleiden aika olla jo ohi? Ehei, löysin kaapista Maailman Ihanimmat Lapaset, ja koska noi raukat on jo vähän käytössä kuluneet, niin seuraavaksi rupean tekemään omia :) Musta jotenkin tosi ihana kuvio ja nimenomaan vaaleanharmaana.

Eikä tässä vielä kaikki. Eilen tein lisää Nigella-suklaata. Itselleni. Paljon. Apua...