Isoäidinneliöt ovat taas hyvä esimerkki uudesta työstä/tekniikasta, jota pelästyn syyttä suotta enkä halua kokeilla. Samoin kävi itse virkkaamisen kanssa taannoin. Jotenkin tuo neliöiden koristeellisuus saa ne näyttämään hirmu vaikeilta - varsinkin kun väriä vaihdetaan joka kerroksella - joten en ole ottanut kuuleviin korviinikaan kehuja niiden helppotekoisuudesta. Noh, viikko sitten uskaltauduin kokeilemaan, ja kuinka ollakaan - jäin heti koukkuun! Parin neliön jälkeen muistin jo ohjeen ulkoa, joten nyt voin vaan pistää virkaten (minkä kirjotuksiin lukemiselta ehdin). Päätin kunnianhimoisesti alkaa tekemään torkkupeittoa, ja hyvällä mallilla ollaan ainakin toistaiseksi :)
Halusin tehdä pehmeän laskun neliöiden maailmaan, joten päätin tehdä niistä yksivärisiä - se jännä juttu tuleekin sitten siinä neliöiden kiinnittämisessä :) Sittenpähän näätte! Täytyy kyllä myöntää, että neliöt pääsisivät paremmin oikeuksiinsa monivärisinä, mutta nyt on myöhäistä vaihtaa :D Seuraava neliöprojekti voisi olla sitten monivärinen - jotain
tällaista (niin tyypillistä kärkkyä jo seuraavia töitä vaikka tämä ei ole edes puolessavälissä...).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti