Noniin, ehkä aika päivittää jotain elonmerkkejä tännekin. :) Ekat päivät on menneet nopeasti uuteen elämään totutellessa ja tunteet kyllä vaihtelee laidasta laitaan: välillä haluan kotiin saman tien ja välillä mietin, että täähän on niin kivaa ja niin ihanaa! Lähinnä kaipaisin nyt vaan sellaista kultaista keskitietä... :D
Kämppä alkaa pikkuhiljaa tuntua "omalta", varsinkin kun toin tänne omia tavaroita, koriste-esineitä ja valokuvia, joista kyhäsin tuohon ruokapöydän yläpuolelle kollaasin. Pääasiassa laitoin Intian-kuvia, mutta joukosta löytyy muutama kaverikuvakin. Tuota on kiva kattella kun syö :)
Tähän mennessä olen Tukholmassa ihastunut jo metroon, pyöräkaistoihin, host-perheeseeni, oman kämpän rauhaan, perheen huushollin eläväisyyteen, kauniisiin rakennuksiin, Gamla Staniin, veden läheisyyteen, avuliaisiin ihmisiin, halvempaan ruokaan kuin mitä Suomessa on sekä luomutuotteisiin, jotka eivät hinnaltaan juurikaan poikkea tavallisista tuotteista. Lista pitenee varmasti vielä sitä mukaa kun ehdin kaupunkia nähdä ja kokea :)
sunnuntai 17. marraskuuta 2013
maanantai 11. marraskuuta 2013
Kaksi päivää lähtöön...
Homma rupeaa olemaan laukun pakkaamista vaille hanskassa. Keskiviikkona alkaa siis tämän tytön toinen lastenhoitoseikkailu ulkomailla! Huolia, pelkoja, toiveikkuutta, innostuksenpuuskia ja muita tunteita on tässä viime aikoina käyty läpi aika reippaasti. Eniten jännittää ekaan omaan kämppään muuttaminen ja siellä selviytyminen, mutta perhe puolestaan ei jännitä yhtään!
Kaveripuolen luulen ja toivon olevan jo aika pitkälti hoidossa, kiitos Facebookin voiman! Au pairien ryhmästä moni otti yhteyttä, kun laitoin kaikille jäsenille viestiä että tulossa ollaan ja kavereita tarvitaan. Alku onkin varmaan aikamoista pyöritystä kielen, perheen, ihmisiin tutustumisen ja oman kämpän kanssa. Eipähän ainakaan luulisi tulevan tylsää :D
Eka pätkä onkin siis kuukauden mittainen, koska pari ekaa viikkoa on tutustumista perheen kanssa ja sitten seuraavat kaksi viikkoa on se varsinainen työjakso. Ei mikään mahdoton aika kuitenkaan, kun nyt alkuun on luvassa niin paljon kaikkea uutta - minulle ja myös perheellekin. Saa nähdä miten 10kk ja 1,5v tyttöset suhtautuvat muhun :)
Kai sitä laukkuakin pitäis jo alkaa pakkailemaan. Onneksi laivaan mennessä ei oo painorajaa! Olen tässä pikkuhiljaa tehnyt listaa vielä vietävistä tavaroista ja kerännyt niitä yhteen paikkaan. Ruotsi-korivaunustani löytyy tällä hetkellä kaikenlaista neulomusjutuista lääkekaappitarvikkeisiin. Lankaahan vietiin jo puoli matkalaukullista viime kerralla ;)
torstai 7. marraskuuta 2013
Unelmanpehmeät sämpylät
Olen aina ajatellut, etten ole sämpylänleipojaihmisiä. Ongelma mulla on ollut sama kuin pullien kanssa: uunituoreina leipomukset maistuvat, mutta jäähdyttyään ne alkavat heti "tiivistyä". Seuraavana päivänä niitä ei viitsi oikein syödäkkään enää (paitsi pullaa tietty, sokerihiiri kun olen). Sain kuitenkin vapaaehtoisleipomista kokeillessani pari hyvää vinkkiä, siispä tässä tulee resepti ah-niin-ihanan pehmoisiin sämpylöihin, jotka maistuvat paremmin kuin hyvin vielä seuraavanakin päivänä!
Unelmanpehmeät sämpylät, n. 23 kpl
5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa tai 1 pala (50 g) tuorehiivaa
2 tl suolaa
2 rkl sokeria
5 dl sämpyläjauhoja
loput, noin 4-5 dl vehnäjauhoja
50 g pehmeää rasvaa
1 dl vettä
1-2 tl sokeria
1. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi (kuivahiivan kanssa hieman lämpimämmäksi) ja sekoita siihen joko tuorehiiva tai kuivahiiva sekoitettuna puoleen desiin sämpyläjauhoja. Sekoita tasaiseksi.
2. Lisää suola, sokeri sekä sämpyläjauhot. Sekoita hyvin.
3. Lisää kolme desiä vehnäjauhoja käsin sekoittaen ja lisää sitten rasva. Lisää vielä sopiva määrä vehnäjauhoja, noin pari desiä. Taikinan kuuluu jäädä tarttuvaiseksi ja vain vähän kiinteäksi, ei kuitenkaan juoksevaksi.
4. Kohota taikinaa noin 15 minuuttia liinalla peitettynä vedottomassa, lämpimässä paikassa.
5. Kaada leivinalustalle suht reippaasti jauhoja. Ota taikinasta puolet kerrallaan ja leivo leivinlaudalla vielä jauhoja taikinaan. Muotoile taikinasta pötkö ja leikkaa se paloiksi. Pyörittele palat palloiksi ja asettele väljästi pellille. Kohota liinan alla vielä toiset 15 minuuttia.
6. Paista sämpylöitä 225 asteessa noin 10-13 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea.
7. Lämmitä vettä mikrossa sen verran, että sokeri liukenee siihen. Sivele pullasudilla sokeri-vesiseosta uunituoreiden sämpylöiden päälle. Tämä estää sämpylän pinnan kovettumisen.
8. Nauti! :)
Eiköhän tän ohjeen ansiosta tule tehtyä sämpylöitä vähän useammin. :)
sunnuntai 3. marraskuuta 2013
Sunnuntaileipomuksia
Viime aikoina sitä on tullut hääräiltyä keittiössä enemmänkin, ja olen huomannut, että mun työskentelyäni kuvaa täydellisesti käsite "hallittu kaaos". Touhuttava on kauhealla vauhdilla montaa asiaa samaan aikaan, enkä todellakaan siivoa työskentelyn aikana mitään pois. Kuitenkin järjestän kaaoksen itselleni loogiseksi, joten keittiössä puuhastelu sujuu oikein luontevasti! Tänäänkin oli taas monta rautaa tulessa, kun...
...oli pasteijaa tulossa...
...pullataikina kohosi kattilasta yli...
...pasteijatäyte piti valmistaa...
...ja sitten pyöri tuommoinen leipuriapuri jaloissa :)
...oli pasteijaa tulossa...
...pullataikina kohosi kattilasta yli...
...pasteijatäyte piti valmistaa...
...ja sitten pyöri tuommoinen leipuriapuri jaloissa :)
Innostuin tänään taas meidän perheen ikuisuusprojektista, nimittäin ruokakaappien tyhjentämisestä. Purkkia, pakettia ja pussia on jos jonkinmoista, joten yritin keksiä semmoisia leipomuksia, mihin saisin käytettyä vanhaksi meneviä aineksia - päädyin tekemään pullaa ja muna-riisipasteijoita. Tämä on niinkuin jämälankojen käyttämistä, yhtä hauskaa! Mittavissa varastoissa on se hyvä puoli, että inspiraation iskiessä ei tarvitse lähteä kaupoille :)
Tänään onnistuin tekemään erityisen hyvää pullaa. Laitoin mahdollisimman vähän jauhoja (eli taikina jäi ihan vähän tarttuvaiseksi), annoin taikinan kohota pitkään ja rullasin reilusti täytetyn taikinalevyn mahdollisimman ilmavaksi pötköksi. Tietysti uunituore pulla maistuu hyvältä vaikka miten tehtynä, joten oikea totuuden hetki koittaakin vasta huomenna: ovatkohan pullat muuttuneet koviksi niinkuin mulle yleensä käy! Jäämme jännityksellä odottamaan...
Onko sillä puolen ruutua jotain jakamisen arvoisia hyvän pullan salaisuuksia tiedossa? :)
EDIT: Hyvää pullaa oli myös seuraavana päivänä ;)
Tänään onnistuin tekemään erityisen hyvää pullaa. Laitoin mahdollisimman vähän jauhoja (eli taikina jäi ihan vähän tarttuvaiseksi), annoin taikinan kohota pitkään ja rullasin reilusti täytetyn taikinalevyn mahdollisimman ilmavaksi pötköksi. Tietysti uunituore pulla maistuu hyvältä vaikka miten tehtynä, joten oikea totuuden hetki koittaakin vasta huomenna: ovatkohan pullat muuttuneet koviksi niinkuin mulle yleensä käy! Jäämme jännityksellä odottamaan...
Onko sillä puolen ruutua jotain jakamisen arvoisia hyvän pullan salaisuuksia tiedossa? :)
EDIT: Hyvää pullaa oli myös seuraavana päivänä ;)
torstai 31. lokakuuta 2013
Vapaaehtoistyötä kokeilemassa
Olin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni tekemässä vapaaehtoistyötä, eikä se tuntunut työltä ollenkaan - päinvastoin! Netistä löytämäni Turun Suurella sydämellä -sivut esittelevät pitkän listan avoimia vapaaehtoistyöpaikkoja. Silmääni iski Lahja lapselle 2013 -keräyksen lisäksi leipojien haku työikäisten kohtaamispaikkaan. Päädyin sitten lähettämään kyselyn tuosta leipomispaikasta, ja haastattelun kautta pääsin eilen perehdytykseen. Tänään olin siis itsenäisesti leipomassa sämpylöitä ja kääretorttua, ja kyllä vaan oli hauskaa! :)
Paikka on täynnä tosi ihania ihmisiä, ja tunsin heti kuuluvani porukkaan. Ihmiset tunnistivat minut tietty uudeksi, joten kaikki vastaantulijat esittäytyivät ja jäivät hetkeksi tai pidemmäksikin juttelemaan ja tutustumaan. Huomasin heti vapaaehtoistyön eron palkkatyöhön: kun ihmiset tekevät näitä hommia omasta tahdostaan niin usein kuin heille itselleen sopii, on ilmapiiri ihan toisenlainen. Kohtaamispaikassa tietysti erityisen paljon pidetään huolta siitä, että kaikkien on mukava tulla ja olla.
Leipominen on jotenkin mulle vielä niin sopiva tapa tehdä hyvää, koska tykkään tehdä kaikkea, missä oman käden jälki selkeästi näkyy. Tämän lisäksi työ on tosi palkitsevaa juuri siksi, että tietää oman panoksen menevän hyvään tarkoitukseen. Jo ekan päivän jälkeen mussa syttyi halu antaa lisää ja tehdä enemmän hyvää - jäin samantien koukkuun!
Työni hedelmät siinä :)
Olen niin tyytyväinen, että uskalsin lähteä yksin mukaan, koska juuri tätä haluan välivuodeltani: mahdollisuuden löytää uusia, ihania asioita, kokemuksia ja itsetuntemusta. Että näinkin syvällisiä ajatuksia voi sämpylöiden pyörittäminen herättää :D
Hei kuulkaa, jos sitä vapaa-aikaa löytyy vähänkin annettavaksi, niin suosittelen koittamaan vapaaehtoistyötä. Työtehtäviä löytyy joka lähtöön, ja hommasta voi aina irtisanoutua, jos se ei olekaan itselle sopivaa. Väitänpä vaan, että moni saattaa yllättyä iloisesti! Tästä saa vähintään yhtä paljon hyvää mieltä itselle kuin mitä antaa toisille :)
maanantai 28. lokakuuta 2013
Kannatti luottaa norsuun
No nyt on Tukholman-kämppä valmiina uutta asukastaan varten! Siivosin lukaalin lattiasta kattoon, joten voin kirjaimellisesti aloittaa puhtaalta pöydältä. Maalausmestarina toimi allekirjoittanut, ja värivalinnan tein puhtaasti sen perusteella, että sävyn nimi oli Elephant, lempieläimeni (toki idea harmaasta oli jo tiedossa, mutta sävyjä oli noin tuhat ja yksi). Kannatti siis luottaa ronsuun, nimittäin tulos on ainakin omasta mielestäni tosi onnistunut! Harmaa tuo huoneeseen eloa hyppimättä silmille sen enempää. Tässä vähän ennen ja jälkeen -kuvia (sotku kylläkin ihan itse aiheutettu, ei kämppä sentään tuolta näyttänyt kun tultiin :D).
ENNEN
JÄLKEEN
lauantai 26. lokakuuta 2013
Terveiset Tukholmasta!
Joko se Halloween meni? Ei se ole mulle ikinä ollut mitenkään merkityksellinen juhla, mutta tajusinpa täällä Tukholman-kämpällä vieraillessani, että tänä vuonna olenkin ihan ajan hermolla ja teemassa mukana!
Aika kauhean näköistä meinaan :D Ja vähän pelottavaa tästä tekee se, että eilen käytin jo viitisen tuntia siivoamiseen! Motivaatio on kuitenkin korkealla, koska kyseessä on siis minun ihka ensimmäinen oma koti! Tänään laitetaan maalitela pyörimään ja heitetään tuohon oikeanpuoliselle seinälle harmaata ja lopuille valkoista. Jälkeen-kuvia luvassa maanantaina!
Muuten olen tästä kämpästä ja Tukholmassa elämisestä innoissani, mutta ajatus yksin elämisestä tuntuu aika, no, yksinäiseltä. Mitä teen kaikki pimeät illat täällä? Vai pitääkö päivät täyttää menoilla, jotta tulen tänne vaan nukkumaan enkä ehdi ajatella asiaa? Eilen iltasella olin jo hetken yksin täällä, ja heti oli ihan orpo olo! Kaipaankin vinkkejä teiltä, joilla on yksin elämisestä kokemuksia. Tai muutkin saa heittää ideoita. MITEN se onnistuu tulematta seinähulluksi??
Aika kauhean näköistä meinaan :D Ja vähän pelottavaa tästä tekee se, että eilen käytin jo viitisen tuntia siivoamiseen! Motivaatio on kuitenkin korkealla, koska kyseessä on siis minun ihka ensimmäinen oma koti! Tänään laitetaan maalitela pyörimään ja heitetään tuohon oikeanpuoliselle seinälle harmaata ja lopuille valkoista. Jälkeen-kuvia luvassa maanantaina!
Muuten olen tästä kämpästä ja Tukholmassa elämisestä innoissani, mutta ajatus yksin elämisestä tuntuu aika, no, yksinäiseltä. Mitä teen kaikki pimeät illat täällä? Vai pitääkö päivät täyttää menoilla, jotta tulen tänne vaan nukkumaan enkä ehdi ajatella asiaa? Eilen iltasella olin jo hetken yksin täällä, ja heti oli ihan orpo olo! Kaipaankin vinkkejä teiltä, joilla on yksin elämisestä kokemuksia. Tai muutkin saa heittää ideoita. MITEN se onnistuu tulematta seinähulluksi??
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

