Ei lisättävää.

Lähtölaskenta alkaa...

Enää kymmenen ruutua tekemättä!

KEVÄT

On se jo melkein täällä. Talven pimeys alkaa olla taakse jäänyttä elämää, ja sen huomaa olosta: hymy hiipii suupieliin tavallista helpommin, väkisinkin sitä alkaa mieli täyttyä uusista ideoista niin käsitöiden kuin muidenkin juttujen saralla. Tällä hetkellä etsin isäntäperhettä Espanjasta - toiveena olisi nimittäin kesäksi päästä au pairin hommiin harjoituttamaan kielitaitoa. Neulomuspuolella on valmistumassa jotain pinkkiä, ja mahdollisesti ohjeentynkääkin kyseiseen tekeleeseen :) Kolmanneksi muhun on iskenyt pakottava tarve luopua tavarasta tämän remonttihomman myötä. Mitä suuremmaksi kirppistavaroiden kasa kasvaa, sen helpottuneempi on olo. Mulle näköjään kevät on enemmän sitä muutosten aikaa kuin uusi vuosi tai syksy!

Tänä aamunakin sai herätä ihanaan auringonpaisteeseen. Heti kun koira suvaitsi nousta (kymmenen jälkeen...), lähdettiin nuuhkimaan raitista ilmaa :)

Puolivälissä

Tältä viikolta ei ole paljon muuta raportoitavaa kuin isoäidinneliöitä ja opiskelua. Peitto on nyt jo puolivälissä, ja kuin ihmeen kaupalla olen samaan aikaan pysynyt mainiosti opiskeluaikataulussa! Yksi kappale psykaa, yksi isoäidinneliö -järjestely näyttää toimivan mulla :) Ja sitten sopiviin väleihin ulkoilua, ruokaa ja espanjan (mielenterveyttä horjuttavia) tehtäviä. Hyvin menee!

Koska mulla ei ole peittoon käytössä mitään yhtä ohjetta, napsin ideoita sieltä täältä. Uuden peiton mallina toimii meidän vanha torkkupeitto, joka on vuosien tarkan arvioinnin perusteella todettu juuri sopivan kokoiseksi päiväunikäyttöön :)

Vaikka olen tosi innoissani peitosta, tuntuu puolivälin saavuttaminen jotenkin lannistavalta: vielä on samanlainen satsi tehtävänä ja viimeistelyt päälle. Onneksi tämä ei ole mikään kiireprojekti!

Täytyy kyllä myöntää, että viikon tiivis lukeminen vaatii veronsa. Kaipasin kipeästi tänään illalla jotain konkreettista tekemistä mistä käden jälki näkyy (ja mikä ei ole virkkaamista), joten Voice of Finlandin sijaan linnoittauduin keittiöön viimeistelemään paneelin maalaamista. Kyllä, luitte oikein :D

Aloitettiin hurja remontti meidän kämpässä viikko-pari sitten mun ylppäreitä varten (ehkä myös vähän siksi, että miltei 20-vuotiaat tapetit eivät enää niinkään ilahduta silmää...). Keittiö, ruokahuone ja olohuone saavat ainakin nyt alkuun uuden maalin seinille, kalusteita vaihdetaan/uusitaan vähäsen ja tekstiileitä päivitetään. Ja keksitään jostain säilytystilaa meidän tavaravuoristolle... Kylläpäs olikin terapeuttista läiskiä vanhan haaleanvaalean ällöpaneelin päälle pirteää oranssinpunaista, ja kiinnittää uudet hyllyt, jotka eivät toivottavasti tällä kertaa täyty roinasta! Jotenkin ajattelen tämän remontin kivana tilaisuutena jättää vanhemmille vähän nätimpi koti, kun minäkin tästä varmaan seuraavan vuoden aikana hipsin pois kotinurkista :)

Uusi aluevaltaus

Isoäidinneliöt ovat taas hyvä esimerkki uudesta työstä/tekniikasta, jota pelästyn syyttä suotta enkä halua kokeilla. Samoin kävi itse virkkaamisen kanssa taannoin. Jotenkin tuo neliöiden koristeellisuus saa ne näyttämään hirmu vaikeilta - varsinkin kun väriä vaihdetaan joka kerroksella - joten en ole ottanut kuuleviin korviinikaan kehuja niiden helppotekoisuudesta. Noh, viikko sitten uskaltauduin kokeilemaan, ja kuinka ollakaan - jäin heti koukkuun! Parin neliön jälkeen muistin jo ohjeen ulkoa, joten nyt voin vaan pistää virkaten (minkä kirjotuksiin lukemiselta ehdin). Päätin kunnianhimoisesti alkaa tekemään torkkupeittoa, ja hyvällä mallilla ollaan ainakin toistaiseksi :)

Halusin tehdä pehmeän laskun neliöiden maailmaan, joten päätin tehdä niistä yksivärisiä - se jännä juttu tuleekin sitten siinä neliöiden kiinnittämisessä :) Sittenpähän näätte! Täytyy kyllä myöntää, että neliöt pääsisivät paremmin oikeuksiinsa monivärisinä, mutta nyt on myöhäistä vaihtaa :D Seuraava neliöprojekti voisi olla sitten monivärinen - jotain tällaista (niin tyypillistä kärkkyä jo seuraavia töitä vaikka tämä ei ole edes puolessavälissä...).

PML = Puolalanmäen Miälevikast Läppändeerust

Eli penkkareista ollaan nyt selvitty kunnialla! Meidän teema oli safari/savanni/Afrikka/jotain sinne päin. Oli ihan loistava päivä, ja penkkariajeluissa oli tosi hauskaa lukuunottamatta sitä että sain kovan karkin täydellä voimalla nenään... Astetta katu-uskottavampana voin siis lähteä huomenna abimatkalle Tallinnaan :D

Tässä samalla tulee esiteltyä se mun elämäni ensimmäinen itsenäinen ompelutyö, eli penkkariasuni! Tein siis housut ja hupparin alusta asti itse (housuista tuli liian lyhyet ja hupparissa kusin langansuunnan, heheh!) ja kiinnitin raidat leveillä pistoilla, jotta ne saa siitä helposti irti ja vaatteet ovat vielä käyttökelpoisia :) Olin siis musta seepra valkoisilla raidoilla (koska valkoisia vaatteita en käytä ikinä) ja joku tästä taisi ottaa nokkiinsa joten en voi kuin pahoitella mahdollisia aiheuttamiani traumoja! Hennalle vielä kiitokset upeasta kasvomaalauksesta - siitä viimeistään voi tyhmemmätkin päätellä mistä eläimestä oli kyse ;)

 (c) Henna Keränen

 Löysin lajitoverin!! (c) Henna Keränen

 (c) Henna Keränen 

Fantti

Ohje Kotiliesi 1.11.2011

Lanka Novita Isoveli, 7 Veljestä ja Florica

Puikot nro 6 ja 4

Intiassa norsu paistatteli kuuman auringon alla ja heitti meidän päälle vettä...

...suomalainen fantti hytisee kylmän talven armoilla - kärsästä tulee lunta!

Intialainen norsu söi riisipalloja hyvällä halulla...

...suomalainen norsu puolestaan söi suihinsa muun muassa langanpätkiä, täytevanua sekä kankaanpaloja :)

Alkuperäisessä ohjeessa norsu oli nysvätty 2,5mm puikoilla pikkuruisella kirjoneuleella. Upeaa jälkeä, mutta koska mulla on tapana vähän oikoa mutkikkaita kohtia, niin päädyin helpompaan vaihtoehtoon. Tähti-villatakista ylijäänyt Isoveli riitti just eikä melkein, ja korviin sain käytettyä ongelmallista Floricaa, joka ei oikein tunnu sopivan mihinkään työhön. Harmaa helmineule muistuttaa intialaisen norsun karheasta nahasta kättä vasten :)

Fantista tulee mun uusi luottokaverini pitkille automatkoille, se on nimittäin täydellinen niskatyyny :) 

Mulla oli hyvää päikkäriseuraa tänään :) Onneksi toi koira rupeaa vähän höperöitymään jo, niin sen saa helpommin kaapattua kainaloon - ennen ei olis tullut kuuloonkaan! 

Oikeesti se viihtyi tossa tosi hyvin silmät kiinni ja sillee..... :)

Tekstitaidon ylioppilaskoe

Nyt ahistaa. Aloitin lukemaan liian myöhään, sitten kun aloitin niin en keskittynyt - ajattelin vaan että kiirekiirekiire lueluelue. Ei mene oppi enää päähän. Siispä ei voi muuta kun neuloa muutaman rivin, käydä nukkumaan ja katsoa mitä huominen tuo tullessaan. Tuurilla mennään ja yritetään kaivella pääkopasta tärkeimpiä oppeja parin viime vuoden ajalta (note to self: särkylääkkeitä mukaan - aivonystyröiden ärsyttäminen on tunnetusti aika tuskallista). Henkilökohtaisesti ajattelin olla mukavassa sokerihumalassa koko kokeen ajan :)

Jos ei näillä irtoa ni ei sitten millään. Onnea huomiselle kaikki abit! Otetaan rennosti, ajatellaan kesälomaa ja sitä hetkeä kun valkolakki vihdoin on päässä :)

EDIT: hengissä ollaan!! Seuraavaksi aletaan jännäämään kuunteluja. Maanantaina ruotsi ja keskiviikkona espanja. Antakaas vinkkejä hyvistä leffoista tai muista noilla kielillä :)

Rakkautta ensi silmäyksellä

Virpi oli blogissaan tehnyt varsin mainion kameralaukun. Enemmän kuitenkin kiinnostuin kyseisestä kamerasta, sillä olin jo jonkun aikaa etsiskellyt jotain tumpelolle (=minulle) sopivaa järjestelmäkameraa. Tutustuin Olympus E-PM1:seen tarkemmin, ja totesin, että sehän on just passeli mulle! Hyviä kuvia saa helposti, mutta sitten jos innostun kuvaamisesta enemmän, löytyy kamerasta myös säätöä jos jonkinmoista. Lisävarusteista puhumattakaan. Tästä innostuneena kävin tänään kotiuttamassa kameran itselleni Rajalasta. Hintakaan ei kirpaissut: tarjouksessa 259 euroa :)

Rakastuminen ensi silmäyksellä tapahtui lähinnä sievän ulkonäön ansiosta - todellakaan en olis halunnut mitään pään kokoista ammattilaispeliä. Näppärä kamera näppärälle omistajalle vai mites ;)

Pakkohan sitä oli heti päästä testaamaan! Ja kun ei muuta kuvattavaa ole ni kuvataan sitten vaikka keskeneräistä työtä :D Hmm, ehkä on tarpeen tutustua siihen ohje-CD-levyyn vielä hiukan...

Neulepuolella vähän tympii tää ainaoikea, mutta kun on kerta alotettu ni on se tehtävä loppuun! Toivottavasti paidasta tulee tylsistymisen arvoinen :)

Myyjä yritti kaupata tietty vielä kameralaukkua mukaan, mutta sanoin että minä oon kätevä käsistäni, joten teen sellaisen itse! Mullahan on jo malli valmiina... :)

Metsäsukat

Ohje: perussukka Novitalta (koko 43)

Lanka: vaalea 7V, tumma tuntematon

Puikot nro 3,5

No nyt pisti tämä neuloja vauhtia! Eilen illalla sain vielä valmiiksi tilaussukat. Nimesin ne metsäsukiksi värinsä mukaisesti, ja ilmeisesti nämä sukat pääsevätkin hiihtopolulle luonnon helmaan uuden omistajansa matkassa :) 

Palmikkohuivi

Palmikkopipo huivi

Ohje: Turbaanipipo Novitalta

Langat tuntemattomia, vaaleat ehkä Floricaa

Puikot nro 7

Jes, vihdoin yksi keskeneräinen valmiina! Tässä siis salaperäiset "luikerot", jotka ovat olleet jämähtäneinä Työn alla-sivupalkkiin varmaan viime marraskuusta lähtien. Ei oo huvittanu tehä! 

Pipohan siitä piti tulla, mutta luikerot jäivät lyhyiksi (ohjeen mukainen 140 cm ei siis mulle ainakaan riittänyt, enkä usko olevani erityisen isopäinen). Todellakaan en jaksanut ruveta purkamaan ompeleita ja neulomaan lisää, koska projekti otti muutenkin jo vähän päähän. Onneksi äiti keksi, että palmikkonauhastahan voi tehdä huivin! Tämmöinen rinkula siitä siis tuli:

Värit ovat siis vaaleansininen, tumma liila ja tositosi vaalea ruskea (sekoitus kolmea ohutta lankaa), jos ja kun ne eivät kuvista välity. Talvi on bloggaajan pahinta aikaa. Tai sitten tarviin vaan paremman kameran...

Näin jälkeenpäin tuli mieleen, että huivina tämä vois olla kiva myös leveämmällä palmikolla ja tupsut päihin. Siinä jollekin vinkkivitonen :) Nyt hiukan kevyemmällä omallatunnolla kohti uusia neulomuksia! Huhhuh miten paljon nuo keskeneräiset rassaavatkin välillä. Kenelläkään muulla kokemusta tästä?