Kuninkaallinen peitto

Ohje isoäidinneliöön Novitalta, piparireunaan ET:ltä

Langat sekalaisia puuvillalankoja

Kangas morsiussatiinia
Koukku nro 5

Tässä ensimmäinen Keskeneräisten käsitöiden haasteen myötä valmistunut työ! Taisinkin sanoa, että tämän tekemisessä ei tule olemaan ongelmia :) 

Kun Sekametelipeitto valmistui, niin mietin että kivaa oli mutta nyt saa isoäidinneliöt riittää. Kyllähän mä niistä pysyinkin erossa huikeat kaksi viikkoa :)

Päätin kuitenkin, että en tee toista niin suuritöistä projektia. Siksi päädyin tekemään pienen peiton isoista neliöistä: peitto on 68x92 cm ja yksi neliö n. 21x21 cm. Neliöt kiinnitin toisiinsa piilosilmukoilla.

Peitto on tehty siis vähän sillä ajatuksella, että se tulisi vauvalle vaunu- ja pötköttelypeitoksi :)

Koska puuvillasta tehdyillä töillä on mun kokemusteni mukaan tapana vähän venähtää, päätin ommella taakse kankaan antamaan jämäkkyyttä ja muotoa. Ja ylellisyyttä! Tämä on siis kiinnitetty pienen pienillä pistoilla. Käsin. Yksi pisto kerrallaan. Vähän arvostusta hei!!

Pakko vielä uudestaan hehkuttaa noita värejä - raaskiiko tästä luopuakaan!

Peitto on menossa siis lahjaksi muutaman kuukauden kuluttua. Saajat tuskin osaavat aavistaa mitään (enkä usko heidän käyvän täällä lukemassakaan), joten siksi uskallan peiton esitellä. Pakkohan tämän kanssa on muutenkin pröystäillä, kun olen vaan niin kamalan tyytyväinen!! 

P.S. On tullut aika julkistaa rakkaussuhteeni piparireunaan - onhan tämä jo kolmas työ, mihin olen sitä virkannut!  

Sekametelipeitto

Ohjeet sieltä sun täältä:

- isoäidinneliö Sanna Vatasen kirjasta Neulo. Virkkaa. Kirjo. Jämälangasta!

- neliöiden yhdistämiseen käytetty siksak-virkkaus Dropsilta

- muhkea piparireuna ET:n sivuilta

Lanka Novita Florica (kaksinkertaisena), Novita 7 Veljestä ja monia tuntemattomia varaston aarteita

Koukku nro 5

Seitsemänkymmentä neliötä.

Muovikassillinen Novitan vanhaa Floricaa. Jäljelle jäi vain viisi kerää - mikä helpotus!

Siksak-yhdistäminen tekee peitosta ilmavan (ja antaa mukavasti lisäsenttejä leveyteen ja pituuteen), mutta paksut ruudut lämmittävät silti mukavasti.

Aloituspäivä 11.2., valmistui eilen eli 1.3. - ei paha :)

Mitäs siitä sitten muuta kertomaan... Olen tyytyväinen lopputulokseen!

Enköhän nyt ole päikkärini ansainnut ;)

Lähtölaskenta alkaa...

Enää kymmenen ruutua tekemättä!

Puolivälissä

Tältä viikolta ei ole paljon muuta raportoitavaa kuin isoäidinneliöitä ja opiskelua. Peitto on nyt jo puolivälissä, ja kuin ihmeen kaupalla olen samaan aikaan pysynyt mainiosti opiskeluaikataulussa! Yksi kappale psykaa, yksi isoäidinneliö -järjestely näyttää toimivan mulla :) Ja sitten sopiviin väleihin ulkoilua, ruokaa ja espanjan (mielenterveyttä horjuttavia) tehtäviä. Hyvin menee!

Koska mulla ei ole peittoon käytössä mitään yhtä ohjetta, napsin ideoita sieltä täältä. Uuden peiton mallina toimii meidän vanha torkkupeitto, joka on vuosien tarkan arvioinnin perusteella todettu juuri sopivan kokoiseksi päiväunikäyttöön :)

Vaikka olen tosi innoissani peitosta, tuntuu puolivälin saavuttaminen jotenkin lannistavalta: vielä on samanlainen satsi tehtävänä ja viimeistelyt päälle. Onneksi tämä ei ole mikään kiireprojekti!

Täytyy kyllä myöntää, että viikon tiivis lukeminen vaatii veronsa. Kaipasin kipeästi tänään illalla jotain konkreettista tekemistä mistä käden jälki näkyy (ja mikä ei ole virkkaamista), joten Voice of Finlandin sijaan linnoittauduin keittiöön viimeistelemään paneelin maalaamista. Kyllä, luitte oikein :D

Aloitettiin hurja remontti meidän kämpässä viikko-pari sitten mun ylppäreitä varten (ehkä myös vähän siksi, että miltei 20-vuotiaat tapetit eivät enää niinkään ilahduta silmää...). Keittiö, ruokahuone ja olohuone saavat ainakin nyt alkuun uuden maalin seinille, kalusteita vaihdetaan/uusitaan vähäsen ja tekstiileitä päivitetään. Ja keksitään jostain säilytystilaa meidän tavaravuoristolle... Kylläpäs olikin terapeuttista läiskiä vanhan haaleanvaalean ällöpaneelin päälle pirteää oranssinpunaista, ja kiinnittää uudet hyllyt, jotka eivät toivottavasti tällä kertaa täyty roinasta! Jotenkin ajattelen tämän remontin kivana tilaisuutena jättää vanhemmille vähän nätimpi koti, kun minäkin tästä varmaan seuraavan vuoden aikana hipsin pois kotinurkista :)

Uusi aluevaltaus

Isoäidinneliöt ovat taas hyvä esimerkki uudesta työstä/tekniikasta, jota pelästyn syyttä suotta enkä halua kokeilla. Samoin kävi itse virkkaamisen kanssa taannoin. Jotenkin tuo neliöiden koristeellisuus saa ne näyttämään hirmu vaikeilta - varsinkin kun väriä vaihdetaan joka kerroksella - joten en ole ottanut kuuleviin korviinikaan kehuja niiden helppotekoisuudesta. Noh, viikko sitten uskaltauduin kokeilemaan, ja kuinka ollakaan - jäin heti koukkuun! Parin neliön jälkeen muistin jo ohjeen ulkoa, joten nyt voin vaan pistää virkaten (minkä kirjotuksiin lukemiselta ehdin). Päätin kunnianhimoisesti alkaa tekemään torkkupeittoa, ja hyvällä mallilla ollaan ainakin toistaiseksi :)

Halusin tehdä pehmeän laskun neliöiden maailmaan, joten päätin tehdä niistä yksivärisiä - se jännä juttu tuleekin sitten siinä neliöiden kiinnittämisessä :) Sittenpähän näätte! Täytyy kyllä myöntää, että neliöt pääsisivät paremmin oikeuksiinsa monivärisinä, mutta nyt on myöhäistä vaihtaa :D Seuraava neliöprojekti voisi olla sitten monivärinen - jotain tällaista (niin tyypillistä kärkkyä jo seuraavia töitä vaikka tämä ei ole edes puolessavälissä...).