Japani

Huhhuh, onpas mielenkiintoinen viikko takana! En oikein tiedä mistä aloittaa, nähtävää ja kaikkea erilaista oli niin paljon. Haluan kirjoittaa aika tarkasti kaikkea näkemääni muistiin, koska en matkan aikana pitänyt mitään päiväkirjaa. Tänne on sitten kiva palata muistelemaan reissua :) Voisin vaikka alkuun kertoa jotain ihan yleisiä juttuja ja pistää väliin kuvia perus katukuvasta, ja sitten tehdä erillisiä postauksia niistä aiheista, mistä on enemmän kuvia ja asiaa.

Pääkohteenamme oli siis Osaka, Japanin kolmanneksi suurin kaupunki. Lisäksi teimme päiväretket läheisiin pienempiin kaupunkeihin, Kiotoon ja Naraan. Koko reissu olisi varmaan jäänyt tekemättä, ellei isosiskoni viettäisi juuri Osakassa yliopistovaihtovuottaan. Tai vaikka olisimmekin jotenkin löytäneet tiemme Osakaan keskenämme, niin ilman tätä japania puhuvaa, paikkoja tuntevaa opastamme kaupungissa suunnistaminen olisi ollut äärimmäisen vaikeaa ja monta hienoa paikkaa olisi jäänyt näkemättä. Kiitos siis Ainille vielä hienosta reissusta :) 

Perjantaina Finnairin kone lähti yölennolle Helsinki-Vantaalta suoraan kohti Kansain lentokenttää. Suotuisten tuulten ansiosta lentoaika oli ennätyksellisen lyhyt, 8 tuntia 40 minuuttia. Aika kului lähinnä neuloen ja leffoja katsellen. Jännitykseltäni en saanut nukuttua hetkeäkään, ja saapuminen olikin aika ankea: kun Japanissa kello oli jo kymmenen aamulla, niin meidän kroppamme kävivät Suomen aikaa eli noin aamukolmea. Seitsemän tunnin aikaero vaati veronsa ja ottikin yllättävän koville - itse olin ensimmäiset kolme päivää ihan tokkurassa!

Metrossa

Kulttuurishokki iski saman tien kun pääsimme kaupunkiin. Kadut oli täynnä ihmisiä, meteli iski armotta rauhaarakastavan suomalaisen korvaan ja katukeittiöistä levisi mitä kummallisimpia hajuja. Osakan arkkitehtuuri ei myöskään ole ylistämisen arvoista: ihmiset asuvat ahtaasti, keskusta-alueella on lähinnä kerrostaloja ja pilvenpiirtäjiä eikä viheralueita juurikaan ole. 

Näkymä hotellin ikkunasta

Ensimmäinen päivä meni siis vähän sekavuustilassa, vaikka käytiinkin vähän kiertelemässä kaupungilla. Seuraavana päivänä lähdettiin sitten saman tien Naraan puolen tunnin matkan päähän, mutta se reissu vaatiikin jo oman postauksensa... :)

Ai mitkä rauhalliset joulunpyhät?

Joulu tuli ja meni, ja on tässä itsekin tullut tultua ja mentyä aika haipakkaa viime päivinä. Meidän jouluaattoon kuului lähinnä päivällä viime hetken siivoiluja ja sitten syömistä yömyöhään. Hassultahan se aatto tuntui kun sisko vietti joulunsa vähän kauempana - Japanissa nimittäin (ja vieläpä jollain paratiisisaarella, hyväkäs!!). Eilen huristettiin Villen sukulaisten luokse (omat kun asuu vähän kauempana, ja onhan se jokajouluinen sukulaisannos jostain saatava :D) joulupäivälliselle sekä joulusaunaan ja -paljuun. Tämä päivä menee taas joulun jälkiä siivoillessa ja pakkaillessa, nimittäin huomenna meidän poppoo lähtee Osakaan noin viikoksi! Jännä reissu varmasti tulossa :)

Tämä on siis semmoinen pikainen joulupäivitys ja ilmoitus siitä, että blogi hiljenee varmaan noin viikoksi. Heti Japanista tultuani lähden taas suoraan Tukholmaan, mutta yritän siinä välissä päivittää tänne tunnelmia reissulta. Katsotaan miten käy, seitsemän tunnin aikaero voi nimittäin viedä voimat mennen ja tullen!

Joululahjaneulomuksia tuli taas tehtyä, mutta arvatkaa kuvasinko yhtäkään tekelettä... Vanhemmille tein raidalliset villasukat molemmille, Villelle ja itselleni huovutetut lapaset ja siskon lahjaprojekti on vielä vähän kesken, kun onhan tässä vielä aikaa! Villen puolelle muutamalle pariskunnalle tein pieniä shakkiruutupikkuleipiä, joilla täytin lasiset purkit. Kaikki purkitetut asiat toimivat hyvin helppoina lahjoina, jos haluaa kuitenkin antaa jotain itsetehtyä. :)

Tässä nyt muutamia tunnelmakuvia todisteena siitä, että kyllä meilläkin joulua vietettiin!

Loppuun kiitos teille lukijoille, jotka olette jaksaneet keikkua täällä vähintäänkin epävakaasta postaustahdista ja -laadusta huolimatta! Tämän välivuoden aikana kun on oma elämäkin ollut vähän arvaamatonta ja olen käyttänyt paljon energiaa tulevaisuuden valintojen ja muutenkin elämän pohdiskeluun, niin on käsityöt valitettavasti jääneet taka-alalle. Ehkä blogi tavallaan etsii tarkoitustaan ja aihepiirejään, kun kirjoittajakin on aika ajoin erittäin hukassa :D 

Olen kuitenkin motivoitunut jatkamaan kirjoittamista, joten olisin erittäin kiitollinen, jos viitsisit pistää vähän palautetta ja toiveita siitä, mitä täällä haluaisit lukea. Tietenkin haluan pitää blogin itseni näköisenä ja kirjottaa mulle tärkeistä asioista, mutta jonkunnäköinen palaute voisi auttaa mua muistamaan, mistä tässä hommassa olikaan kyse. Haluaisitko siis lukea pääasiassa käsitöistäni; valmistuneista töistä, inspiraatiopostauksista, kurkkauksista lankavarastoon ja keskeneräisten koriin, vaiko kenties elämästäni käsitöiden ohella; välivuodesta, au pair -jutuista, oman kämpän haaveista, kokkailuista ja leipomuksista... Vaiko jostain ihan muusta? :) Pistä siis ihmeessä risuja ja/tai ruusuja tulemaan! 

Onnellista uutta vuotta 2014 kaikille!!

Tämä tyttö hyppää pian jo koneeseen mukanaan langat taas yhteen neuletakkiin... :) 

Mitähän sitä nyt sitten sanois

Piti kirjottaa aikasemmin, mutta joko en oo ehtinyt tai jaksanut tai halunnut niin enpäs ole sitten kirjottanut yhtään mitään. Haluaisin kirjoittaa kaikesta mikä täällä on erilaista, ihanaa tai kamalaa, mutta koko ajan tapahtuu niin paljon että vaan ahdistaa kun yritän valita mikä on tarpeeksi kiinnostavaa tai muuten sopivaa julkaistavaksi :D Jospa aloitan vaikka faktoista.

Perjantaiyönä saavuin siis Espanjaan, Bilbaon lentokentälle, ja perheen isä haki mut sieltä kotiin Vitoria-Gasteiziin, joka sijaitsee siis Baskimaassa. Perheeseen kuuluu äidin ja isän lisäksi 5-vuotias tyttö ja 7-vuotias poika, mutta tämän viikon ajan minua ilahduttamassa täällä on myös kaksi serkkua (serkkuja muuten riittää).  Lauantaista alkaen mua on viety ympäri kaupunkia ja olen nähnyt tusinoittain sekä nähtävyyksiä että sukulaisia. Serranon perhettä telkusta seuranneille voin sanoa, että tämä perhe on ihan samanlainen! Varsinkin viikonloppuisin ovesta kuulemma ramppaa jos jonkinmoista sukulaista, naapuria ja kumminkissankaimaa. On tässä rauhaa rakastavalla suomalaisella vähän pää pyörällä :D

Sopeutuminen on ollut yllättävän vaikeaa, koska täällä esim. päivärytmi ja ruoka ovat tosi erilaisia kuin mihin olen tottunut. Kokopäiväinen espanjan puhuminen tekee mut myös tosi väsyneeksi, ja kun samalla pitäisi tutustua kaikkiin ja antaa luotettava kuva itsestään perheelle, ovat voimat olleet aika lopussa. Onneksi minulle sattui ainakin omasta mielestäni paras mahdollinen perhe. Vanhemmat ovat olleet tosi kärsivällisiä ja jaksavat aina muistuttaa, että saan itse päättää omista menoistani ja tekemisistäni, he eivät esim. loukkaannu jos jään kotiin lepäämään sen sijaan että lähtisin ulos heidän kanssaan. Tykkään koko perheestä tosi paljon, mutta he ovat ehkä saaneet minusta toistaiseksi vähän vaisun kuvan. Joka päivä pärjään kuitenkin aina vain paremmin, ja kielitaitokin on jo muutaman päivän aikana ehtinyt kohentua kiitettävästi! Jatkamme siis harjoituksia :)

Perheen äidin toiveena oli, etten laittaisi kuvia lapsista tai kodista tänne, joten kunnioitan tätä toivetta. Postauksista saattaa siis tulla aika tekstipainotteisia. Otan kuvia kaupungista sitä mukaa kun ehdin, täällä on tosi kaunista :) Suurin osa ajasta tulee kuitenkin kulumaan täällä kotosalla, joten varautukaa jaksamaan mun lörpöttelyäni kauniiden kuvien sijaan! Sen verran voin kodista paljastaa että se on iso ja kaunis rivitaloasunto, ja mulla on oma ullakkohuone kattoikkunoineen kaikkineen - voiko parempaa toivoa :)

Kaikenkaikkiaan siis täällä menee jo aika hyvin, kunhan asetun vielä taloksi paremmin, niin kolmisen kuukautta tulee menemään tosi nopeasti. Paluulento on 6.9., mutta sitä on turha miettiä vielä :)

Knit 'n' Tag ja keväinen Tukholma

Elämärintamalla on ollut vaihteeksi hulinaa, joka rauhoittui vasta nyt kun tulin (taas) vähän kipeäksi. Siispä on hyvin aikaa istua alas nakuttelemaan muistiin kaikkea, mitä on tullut tehtyä.

Lauantaina päädyin sattumalta Turun keskustaan Knit 'n' Tag -tapahtumaan ihastelemaan toinen toistaan upeampia neulegraffiteja. Tapahtuma olisi jäänyt multa kokonaan ohi, ellei iskä olisi soittanut vinkkipuhelua! Onneksi menin käymään, sillä hieno hetki oli myös istua lopuksi jokirannalle virkkaamaan tuntemattoman naisen kanssa. Koukut viuhuivat molemmilla eikä sanaakaan vaihdettu, mutta tuntui siltä ettei oikein tarvinnutkaan :) Tämän käsityöbondaamisen jälkeen pääsinkin vielä ihastelemaan yhden miehen sirkusnäytöstä. Kannatti herätä!

 

Sunnuntaina  otettiin iskän kanssa suunta kohti Tukholmaa, jossa meitä odotti maanantaina aurinkoinen ja tiistaina vähemmän aurinkoinen sää. Pyöräiltyä tuli mukavasti ympäri kaupunkia, kiitos ah-niin-ihanien pyöräkaistojen!

 

Jälleen kerran eniten puoleensa vetivät Stockholms Stadsmissionin kirppikset, joissa kyllä suosittelen käymään. Vaatteiden hinnat voivat olla totuttua kirppistasoa korkeammalla, mutta mielestäni ne ovat hintansa väärtejä: liikkeet ovat tyylikkäitä, tunkkaisten vaatteiden hajusta ei ole tietoakaan, tuotteet on lajiteltu, esille on valittu pääasiassa  hyvälaatuista tavaraa ja mikä parasta, osa tuotosta menee muunmuassa Tukholman alueen kodittomien tukemiseen ja syrjäytyneiden työllistämiseen. Pähkinänkuoressa: kivoja vaatteita, joita voi ostaa hyvällä omallatunnolla! Ja niinhän minä tein...

 

Harmaa lyhyt neule ja punaoranssit (!!) housut, molemmat muistaakseni 20 kruunua

 

Iki-ihanat korkkarit 100 kruunua!

 



 

 

 Uusi paras ystäväni: iso nahkainen lompakko suurin piirtein miljoonalla taskulla, 200 kruunua (hinta vähän kirpaisi, mutta on kuitenkin aitoa nahkaa ja oikeasti iso ja siistikin vielä!).

Ihan "oikeasta" kaupasta löytyi niin loistavat jääpala-/suklaamuotit että oli pakko saada itselle. Erityisesti innostuin tuosta suklaaideasta, joten kokeiluja on siis luvassa lähiaikoina :)

Yksi parhaista kokemuksista oli lankakauppa Garnverket Hantverkargatanilla. Myyjä oli äärimmäisen ystävällinen ja puhelias, hän kyseli multa ummet ja lammet suhteestani käsitöihin, mm. mikä projekti nyt on työn alla, neulonko itselle vai muille mieluiten ja olenko "superstickare". No javisst! Vastaukseni olivat suunnilleen tasoa sönksönksönk, mutta luulen naisen kuitenkin arvostaneen yritystäni... Koska en kehdannut kaupasta lähteä tyhjin käsin niin ystävällisen palvelun jälkeen ja lankalakko esti tyhjentämästä kauppaa, ostin KnitPron upeanvärisen virkkuukoukun. Ei paha tämäkään!

 



Hymy herkässä!

No nyt on kyllä semmoista kerrottavaa että huhhuh! Tämä tyttö lähteekin nimittäin kesäkuussa au pairiksi Baskimaahan Espanjaan! Vitoria-Gasteizin kaupungissa mua odottavat 5v tyttö ja 7v poika vanhempineen. Isä on perheestä ilmeisesti ainut, joka osaa (tai edes haluaa) kunnolla puhua englantia, joten aikamoinen kielikylpy on tulossa - ja hyvä niin! Viime yönä näin jo aiheeseen liittyvää unta, jossa tietenkin mokasin kaiken mahdollisen... Toivottavasti ei ollut mikään enne!

Sain jo vähän esimakua tuosta espanjalaisesta kulttuurista lauantaisen puhelun myötä. Skype-treffit oli sovittu kello kahdeksitoista, ja minä säntillisenä suomalaisena olin täysissä valmiuksissa jo varttia vaille. Noh, kello löi kaksitoista, varttia yli, 20 yli, 21 yli... Ehdin neulomaan rivin jos toisenkin ja kokemaan samalla kaikki tunteet suuttumuksesta epätoivoon ja pettymykseen. Joskus siinä 20-10 vailla yksi aloin kirjoittamaan perheelle viestiä ja sopimaan mahdollista uutta puheluaikaa, valmiina lähtemään koneelta mahdollisimman pian. Eikös juuri viime tipassa Skype alkanutkin hälyttää, ja ruudulle ilmestyi kuva isäntäperheen vanhemmista! Taustamelu oli järkyttävä sekoitus lasten ja aikuisten huutoja ja nopeaa espanjankielistä papatusta. Siinä oli kyllä rauhallisella suomalaistytöllä ihmettelemistä, eikä voinut muuta ajatella kuin että tästä se lähtee... :D Perhe tuntui kuitenkin heti jotenkin omalta, ja pettymys oli tiessään :) Ja mikä tärkeintä, ilmeisesti innostus on molemminpuolista!

Eilen pistinkin jo toimeksi ja varasin menolennon. En silti vieläkään usko, että olen menossa! Paluustahan ei ole tietoa... ;) Näillä näkymin noin kolmen ja puolen kuukauden reissu olisi tulossa, sillä vanhemmat kaipaavat lapsille seuraa kesäloman ajaksi. Tällä hetkellä odottelen perheeltä kuvia lapsista ja kodistaan, sekä tarkempaa tietoa Vitoria-Gasteizista. Joko saa pakata??


Käsityöpuolella aikaa vie melko isotöinen yllätysprojekti, josta en voi vielä paljastaa mitään. Siksi blogissakin saattaa olla vähän hiljaista. Aikaa kuluu myös VAKAVA-kokeeseen valmistautumiseen. Onko muita tämän kokeen suorittajia kuulolla? :)

Teen kuitenkin kaikennäköisiä pieniä väliaikatöitä, kuten vaikka uusinta keksintöäni, isoäidinmagneetteja:

Voivoi, kylläpäs nyt onkin hyvä fiilis tän kaiken ihanan johdosta. Hymy on siis herkässä, suunnilleenkin näin:

Hymyile, olet Intiassa! Osa 2

Johan tässä ollaan Goasta palattu melkein viikko sitten, mutta olin aika reissussa rähjääntynyt ja kouluhommat iski saman tien niskaan, joten nyt ehdin vasta laittaa kuvia tänne. Sanomattakin on selvää, että ihana reissu on takana (lukuunottamatta kännykän varastamista, oksennustautia, yötä intialaisessa sairaalassa ja kaikkien mun korujen katoamista). Annan kuvien puhua puolestaan :)

Taas mennään!

Nämä maisemat kutsuvat taas:

Joten seuraa siis muutaman viikon hiljaisuus, suunnilleen tammikuun alkuun asti. Me lähdetään nauttimaan vähän erilaisesta joulusta ja uudesta vuodesta: aurinkoa, rantaa, norsuja, lehmiä, hyvää ruokaa, vaatteita ja koruja. Puolet laukusta suunnilleen on vielä tyhjillään. Katsotaan millä se täyttyy kahden viikon aikana :) 

Ihanaa ja tunnelmallista joulua, sekä riehakasta uutta vuotta 2013 kaikille! Ensi vuonna nähdään :)

Stockholm

STOCKHOLMS STADSMISSION:

40 kr 

40 kr 

40 kr 

20 kr

Yhden kirjankin löysin, vaan enpäs paljasta enempää :)