Terveiset Tukholmasta!

Joko se Halloween meni? Ei se ole mulle ikinä ollut mitenkään merkityksellinen juhla, mutta tajusinpa täällä Tukholman-kämpällä vieraillessani, että tänä vuonna olenkin ihan ajan hermolla ja teemassa mukana!

Aika kauhean näköistä meinaan :D Ja vähän pelottavaa tästä tekee se, että eilen käytin jo viitisen tuntia siivoamiseen! Motivaatio on kuitenkin korkealla, koska kyseessä on siis minun ihka ensimmäinen oma koti! Tänään laitetaan maalitela pyörimään ja heitetään tuohon oikeanpuoliselle seinälle harmaata ja lopuille valkoista. Jälkeen-kuvia luvassa maanantaina!

Muuten olen tästä kämpästä ja Tukholmassa elämisestä innoissani, mutta ajatus yksin elämisestä tuntuu aika, no, yksinäiseltä. Mitä teen kaikki pimeät illat täällä? Vai pitääkö päivät täyttää menoilla, jotta tulen tänne vaan nukkumaan enkä ehdi ajatella asiaa? Eilen iltasella olin jo hetken yksin täällä, ja heti oli ihan orpo olo! Kaipaankin vinkkejä teiltä, joilla on yksin elämisestä kokemuksia. Tai muutkin saa heittää ideoita. MITEN se onnistuu tulematta seinähulluksi??

Hyviä ja huonoja uutisia

Tosiaan, fiestan jälkeen piti niitä kuulumisia päivittää tänne, mutta kuinka ollakaan, en löytänyt sopivaa hetkeä istua alas kirjoittamaan (tämä postausten kirjoittaminen vaatii aina ajan lisäksi sopivan mielentilan). Yhden asian olen ainakin oppinut espanjalaisesta elämäntyylistä: turha lupailla tai suunnitella yhtään mitään, koska suunnitelmat kuitenkin muuttuvat parhaimmillaan useaan otteeseen... Niinhän sitä kaksi viikkoa on kulunut taas aikamoisen nopeasti milloin mitäkin touhutessa, ja kaikenlaista on tullut koettua sekä hyvässä että huonossa mielessä.

Fiestaviikko koostui mun kohdalla käytännössä päivisin lasten kanssa olemisesta ja iltasella kaupungilla kiertelystä kaveriporukan kanssa. Juhlat potkaistiin käyntiin sunnuntaina isolla tapahtumalla, jossa keskustan aukio täyttyi ihmisistä, kaikki heittelivät samppanjaa (tai mitä siellä pullossa sattui olemaan) (jos juoma loppuu niin saatavilla olevaa irtaimistoa voi ilmeisesti myös heittää, mitä pienistä jos vähän sattuu kaveria), tanssivat ja lauloivat kun aukion yläpuolella kirkontornista laskeutui Celedon-niminen nukke. Tämän perinteen juuret jäivät mulle mysteeriksi, mutta mitäpä tuosta - siinä tunnelmassa ja väenpaljoudessa oli ihan riittävästi ihmettelemistä! Viikolla kahdesti päivässä menimme aina katsomaan kulkueita, joista vähän esimerkkiä ylläolevassa kuvassa: pääasiassa juomaa, tanssia ja laulua. Perinneasussa kuljin minäkin taas parina päivänä, mutta täytyy myöntää, että normaalivaatteet veivät voiton useammin...

Viime viikon viikonloppuna fiestan jälkeen hyvästelin koko kaveriporukkani, joista kolme tyttöä lähtivät interrailille ja yksi Ranskaan. Tällä hetkellä olo on siis aikamoisen yksinäinen ja kaipuu omanikäiseen seuraan kova... Tässä todiste ihanista jäähyväisherkuista: mulla vaniljafrappe ja jonkunnäköinen mansikka-juustokakku :)

Viime sunnuntaina tehtiin perheen kanssa päiväretki Riojan viinitiloille. Mitkä upeat maisemat! Ja mikä kamala kuumuus!!

Viime viikko meni töiden ja yksinäisyyden merkeissä, mutta onneksi torstaina lähdettiin pitkäksi viikonlopuksi Santanderiin perheen loma-asunnolle. Nyt on mullakin pikkusen väriä pinnassa :)

Päivän pähkinä: arvaa kumpi on pää ja kumpi on häntä... 

Paljon hyvää siis täällä, mutta vastaavasti myös huonoa. Vieraskoreuden haihduttua olen huomannut, että oma elämäntyylini ja arvoni eroavat perheen tavoista sen verran, että mun on vaikeaa tuntea oloani täällä kotoisaksi. Au pairina olossa itsessään ei ole mitään vikaa, mutta toisten kodissa toisten säännöillä asuminen ottaa omalla kohdallani koville, varsinkin kun perhe sattuu olemaan aika tarkka juuri sellaisista asioista, joita en itse ole ikinä pitänyt niinkään oleellisina (esim. kodin täydellinen siisteys, yövaatteissa ei saa tulla alakertaan...). Vaikka kyse onkin pikkuasioista, niin mieliala kyllä laskee kun usein kuulee moitetta. Molemmille osapuolille tämä au pair-sopimus on ensimmäinen, joten kokemattomuuden piikkiin voi varmaan pistää osan. Lienenkö itsekin vähän joustamaton.

Yksinäisyyden ja erilaisuuden tunne rassaa erityisesti, ja varsinkin ilman täkäläistä kaveriporukkaa olo on aika kurja. Kotona olen aina enemmän tai vähemmän varpaillani: olenko siivonnut jälkeni, onko sänky pedattu, ovatko lapset korjanneet lelunsa (koska jos eivät ole, syy on minun)... Tunnen itseni enemmän kutsuvieraaksi kuin perheenjäseneksi. Kaupungilla kulkiessa taas tunnen oloni erilaiseksi: pitkä ja vaalea tyttö saa osakseen katseita, mikä aluksi jaksoi hymyilyttää, mutta nyt vain saa minut tuntemaan, etten kuulu joukkoon. Kotiinpaluussa läheisten näkemisen lisäksi odotan eniten sitä, että saan tuntea itseni taas tavalliseksi! Odotan, että tulen taas vihdoin täysin ymmärretyksi, ja ettei minun tarvitse selittää jokaista tapaani, tai vastaavasti olla itse ihmettelemässä toisten tapoja. Kaipaan tuttuutta!

Positiivisesti ajatellen tämä on ollut mainio tilaisuus oppia asioita itsestäni, ja tunnenkin kasvaneeni au pair-aikana paljon. Ulkopuolisuuden tunteista ja muista vaikeuksista huolimatta olen tavalla tai toisella onnistunut kerta toisensa jälkeen keräämään itseni ja hoitamaan työni, ja se on jotain, mihin en ennen ajatellut pystyväni. Hyvällä asenteella yritetään jatkaa eteenpäin vielä loppuaika!

Keskeneräisten käsitöiden haaste

Sain Santulta haasteen, jonka tarkoitus on saada talviset käsityöt pois alta ennen kesälaitumille juoksemista. Omalla kohdalla lankojen kanssa värkkääminen jatkuu kyllä kesälläkin, mutta trendi näyttäisi siltä, että a) neulominen vaihtuu virkkaamiseen, b) lämpimät asusteet vaihtuvat pehmoleluihin ja c) villalanka vaihtuu puuvillaan. Tosin Totoro-lapaset neuloin viime vuonna keskellä kesää, poikkeuksiakin siis on! Joka tapauksessa tämä on hyvä tilaisuus tehdä keskeneräisiä pois uusien ideoiden tieltä :)

Huomasin, että sitä on tullut näköjään aloitettua jos jonkinmoista, eikä oikean sivupalkin Työn alla -osio vastaa totuutta ollenkaan...

1. Pöllö-pehmolelu

Pöllölle ei ole mitään erityistä tarvetta, mutta haluan saada valkoisia lankoja käytettyä johonkin - niitäkin kun on iso muovikassillinen. Olen tehnyt Pöllöä pikkuhiljaa "hyvänyöntyönä", eli aina pari riviä ennen nukkumaanmenoa (viikonloppuaamuisin pari riviä myös heti heräämisen jälkeen kuuluu asiaan :)). Enää puuttuu korvat, iiiisot silmät ja nokka! Täytteeksi päättelystä ylijääneitä lankoja yhdessä täytevanun kanssa.

2. Kameralaukku

Tällä kertaa laukku sille uudemmalle kameralle. Virkkaan yhdessä kasettinauhaa ja ohuehkoa villalankaa. Työ tyssäsi siihen, että pitäisi ommella kiinni vuori ja hankkia vetoketju... Tässä tullaan tarvitsemaan erityisesti tsemppiä!

3. Klipsuylläri

Tästä työstä en viitsi paljastaa tarkemmin, sillä se saattaa päätyä erään synttärisankarin pakettiin :) Sikäli mikäli pääsen ensimmäistä kerrosta pidemmälle...

4. Kevätneule

Omalla mallilla neulottu työ, josta en ole vielä osannut päättää onko se hieno vai huono - ainakin se on kaikkea muuta kuin mun tyyliseni. Jos siitä tulee hieno, niin teen ohjeen, jos taas huono, niin tämä on viimeinen kerta kun näätte sen ;) Stoppi tämän tekemiseen on tullut siksi, että pitäisi siirtyä tekemään hihoja.

5. ISOJA isoäidinneliöitä 

Tämä on se työ, minkä pariin olen aina välillä (usein) karannut koulukirjojen ääreltä, en vaan voi vastustaa noita värejä!! Neliöt ovat kooltaan n. 22cm x 22cm, ja niistä syntyvä peitto tulee todnäk myös lahjaksi muutaman kuukauden päästä :) Tämän työn valmiiksi saamisessa ei tule olemaan mitään ongelmia!

Ottakaas neulojat, virkkaajat ja muut vipeltäjät osaa tähän haasteeseen, niin saadaan pikkuhiljaa talven pölyjä pois jaloista ja uusia töitä käyntiin - sehän tässä onkin parasta :)

Tekstitaidon ylioppilaskoe

Nyt ahistaa. Aloitin lukemaan liian myöhään, sitten kun aloitin niin en keskittynyt - ajattelin vaan että kiirekiirekiire lueluelue. Ei mene oppi enää päähän. Siispä ei voi muuta kun neuloa muutaman rivin, käydä nukkumaan ja katsoa mitä huominen tuo tullessaan. Tuurilla mennään ja yritetään kaivella pääkopasta tärkeimpiä oppeja parin viime vuoden ajalta (note to self: särkylääkkeitä mukaan - aivonystyröiden ärsyttäminen on tunnetusti aika tuskallista). Henkilökohtaisesti ajattelin olla mukavassa sokerihumalassa koko kokeen ajan :)

Jos ei näillä irtoa ni ei sitten millään. Onnea huomiselle kaikki abit! Otetaan rennosti, ajatellaan kesälomaa ja sitä hetkeä kun valkolakki vihdoin on päässä :)

EDIT: hengissä ollaan!! Seuraavaksi aletaan jännäämään kuunteluja. Maanantaina ruotsi ja keskiviikkona espanja. Antakaas vinkkejä hyvistä leffoista tai muista noilla kielillä :)

Järjestystä!

Kun avaan huoneeni viereisen varaston oven, on näky kutakuinkin tällainen:

Varasto on suorakulmion muotoinen. Lankakassit ja -laatikot estävät pääsyn varaston päähän. Tästä ollaan käyty muutamia keskusteluja meidän perheessä...

Siispä päätin tehdä pienen inventaarion ja selvittää, kuinka paljon sitä lankaa todella vielä on. Kolme täyttä laatikollista ja 15 enemmän tai vähemmän täyttä kassia - vaikka olen neulonut aktiivisesti melkein päivittäin yli vuoden ajan!

En ajatellut, että niitä enää olisi ihan näin paljon...

Kotoa löytyi onneksi tilansäästöpussi, joka siis imurin avulla tyhjennetään ilmasta. Heitin kolme kassillista ja yhden laatikollisen lankaa sinne.

Ennen...

... ja jälkeen!

Painaa niin julmetusti (tai ehkä tiiviys vaan hämää), mutta tilaa vie varmaan yli puolet vähemmän. Lisäksi annoin periksi ja unohdin värien mukaan lajittelun - yhdistelin puolityhjiä kasseja miten sattuu. Lopputulos: vain ja ainoastaan 2 laatikollista ja 11 täyttä kassillista lankaa tukkimassa varastoa! Onhan se kiva, että on materiaalia mutta tää ehkä menee vähän yli... :D Kiitokset vaan Villen äitille perin anteliaasta lankalahjoituksesta!

Jos vielä ei ole liian myöhäistä tehdä uuden vuoden lupausta vuodelle 2013, niin tässä tulee:

Lupaan ja vannon kautta kiven ja kannon, että vuonna 2013 en osta yhtäkään lankakerää. En edes tilaustyöhön. Näin säästän rahaa, varastotilaa ja rakkaan perheeni hermoja. Jos petän tämän lupauksen, niin lupaan keksiä jonkun karmivan rangaistuksen itselleni!

Mukavaa viikonloppua lankahamstereille ja muillekin :)