Sain jo vähän esimakua tuosta espanjalaisesta kulttuurista lauantaisen puhelun myötä. Skype-treffit oli sovittu kello kahdeksitoista, ja minä säntillisenä suomalaisena olin täysissä valmiuksissa jo varttia vaille. Noh, kello löi kaksitoista, varttia yli, 20 yli, 21 yli... Ehdin neulomaan rivin jos toisenkin ja kokemaan samalla kaikki tunteet suuttumuksesta epätoivoon ja pettymykseen. Joskus siinä 20-10 vailla yksi aloin kirjoittamaan perheelle viestiä ja sopimaan mahdollista uutta puheluaikaa, valmiina lähtemään koneelta mahdollisimman pian. Eikös juuri viime tipassa Skype alkanutkin hälyttää, ja ruudulle ilmestyi kuva isäntäperheen vanhemmista! Taustamelu oli järkyttävä sekoitus lasten ja aikuisten huutoja ja nopeaa espanjankielistä papatusta. Siinä oli kyllä rauhallisella suomalaistytöllä ihmettelemistä, eikä voinut muuta ajatella kuin että tästä se lähtee... :D Perhe tuntui kuitenkin heti jotenkin omalta, ja pettymys oli tiessään :) Ja mikä tärkeintä, ilmeisesti innostus on molemminpuolista!
Eilen pistinkin jo toimeksi ja varasin menolennon. En silti vieläkään usko, että olen menossa! Paluustahan ei ole tietoa... ;) Näillä näkymin noin kolmen ja puolen kuukauden reissu olisi tulossa, sillä vanhemmat kaipaavat lapsille seuraa kesäloman ajaksi. Tällä hetkellä odottelen perheeltä kuvia lapsista ja kodistaan, sekä tarkempaa tietoa Vitoria-Gasteizista. Joko saa pakata??
Käsityöpuolella aikaa vie melko isotöinen yllätysprojekti, josta en voi vielä paljastaa mitään. Siksi blogissakin saattaa olla vähän hiljaista. Aikaa kuluu myös VAKAVA-kokeeseen valmistautumiseen. Onko muita tämän kokeen suorittajia kuulolla? :)
Teen kuitenkin kaikennäköisiä pieniä väliaikatöitä, kuten vaikka uusinta keksintöäni, isoäidinmagneetteja:
Voivoi, kylläpäs nyt onkin hyvä fiilis tän kaiken ihanan johdosta. Hymy on siis herkässä, suunnilleenkin näin:
