Aivojumppa

Ohje: Picklesin Cropped lavender jacket, palmikot Neulojan suuresta silmukkakirjasta

Lanka: Novita Isoveli

Puikot nro 7

Ohjeet varmaan epäonnistumiseen villatakin tekijälle:

1. Älä välitä, vaikka lanka ei olisi lähimainkaan samaa kuin ohjeessa - kaikki ne neuletiheyshömpät, kerän metrimäärät sun muut on ihan turhia!

2. Valitse mahdollisimman monimutkainen kuvio, jotta varmasti suutut ja turhaudut työtä tehdessäsi. Näin varmistat, ettei epäonnistumisia ainakaan tule purettua, vaan haluat saada työn valmiiksi niin nopeasti kuin mahdollista. Lopputuloksesta riippumatta.

3. Älä kuuntele sitä sisäistä ääntä, joka sanoo että jokin on nyt menossa pieleen. Takki voi vielä maagisesti venyä oikean levyiseksi. 

Kaikkien ylläolevien kohtien toteutumisesta huolimatta Aivojumppa-villatakistani tuli aika hieno - harmi vaan, että siitä pääsee nauttimaan joku pienempikokoinen!

Mainio löytö muuten tuo Pickles - suosittelen! Muun muassa ihania villatakkeja näyttäisi olevan vaikka millä mitalla :)

Aivojumppa-rutistuksen jälkeen kaipasin jotain vähän aivottomampaa tekemistä, joten mikä parempaa kuin pullan leipominen! Meneillään olevaan luomuviikkoon sopien pullat valmistuivat luomujauhoista ja -munista :)

Yksi seikkailu takana - uusi odottaa jo?

Joo, joo, elossa ollaan! Eka viikonloppu vain meni sellaisessa "maa vaihtui mitä ihmettä" -sumussa, sitten tulinkin heti kipeäksi (eräs varusmies tuo kaikki pöpöt näköjään mukanaan) ja kirjoittaminen vain jäi... 

Pari viimeistä iltaa Espanjassa menivät siis jäähyväisten merkeissä. Kaverit ihastuivat ikihyviksi tekemiini jäähyväislahjoihin, ja vastalahjaksi sain kehystettynä ihanaisen yhteiskuvamme :) Tätä porukkaa tulee kyllä ikävä!

Perheen kanssa en tosiaan loppujen lopuksi tuntenut niin suurta yhteyttä, että olisin missään vaiheessa ajatellut olevani heille yksi perheenjäsen lisää - lähinnä tunsin itseni joko työntekijäksi tai vieraaksi. Lieneekö lyhyt au pair -aikani ollut osasyynä: kun kaikki tiesivät, että kohta jo lähden, niin emme kiintyneet toisiimme sen enempää. Olen kuitenkin perheelle kiitollinen kaikesta siitä, mitä he minulle antoivat kesän aikana, ja hyvissä merkeissä lähdin kotiin :) 

Kotiinpaluun lähetessä aloin luonnollisesti miettimään seuraavaa toimintasuunnitelmaa, mulla kun on tämä koko välivuosi ihan tyhjillään. Tuttavaperheen kautta löytyikin yllättäen Tukholmassa asuva suomalais-ruotsalainen perhe, jonka suomalaisen äidin kanssa olen ollut yhteyksissä. Näyttääkin siltä, että loka-marraskuun tienoilla tämä tyttö lähtee Tukholmaan!! 

Tilaisuus olisi mulle täydellinen, koska mulla olisi siellä jo maksuton kämppä valmiina ja saisin puhua suomea, mutta kuitenkin opiskella sitten ruotsia samaan aikaan (suullinen kielitaito kun on VÄHÄN hakusessa...). Pääasiassa tulisin hoitamaan 8 kuukauden ikäistä tyttöä, ja satunnaisesti lisäksi hänen 1,5-vuotiasta isosiskoaan. Työjaksot ovat aina kahden viikon mittaisia, ja niiden välissä on sitten pari-muutama viikko vapaata. Pystyisin siis samaan aikaan esim. aloittamaan jonkun harrastuksen, osallistumaan vapaaehtoistyöhön mistä olen aina ollut kiinnostunut, tai menemään vaikka kielikurssille :) Ja töitä riittää kuulemma ensi keväälle asti - täydellistä!! Juuri jotain tällaista mulla oli mielessä, kun mietin välivuoden pitämistä: kielten opiskelua, uusia kokemuksia, itsenäistymistä... Iso taakka on putoamassa harteilta, jos nyt saan järkevää tekemistä suurimmaksi osaksi välivuotta. 

Sitä ennen tässä on kuitenkin vielä reippaasti aikaa nauttia kotona olosta ja pitää vähän myöhäistä kesälomaa :) Olenkin palannut elementtiini, nimittäin villapaidan neulomiseen. Ihka ensimmäinen itsetehty villapaitani sai armotta purkutuomion, ja siitä on nyt kehkeytymässä "Aivojumppa"-työnimellä kulkeva neuletakki...

Palmikkohuivi

Palmikkopipo huivi

Ohje: Turbaanipipo Novitalta

Langat tuntemattomia, vaaleat ehkä Floricaa

Puikot nro 7

Jes, vihdoin yksi keskeneräinen valmiina! Tässä siis salaperäiset "luikerot", jotka ovat olleet jämähtäneinä Työn alla-sivupalkkiin varmaan viime marraskuusta lähtien. Ei oo huvittanu tehä! 

Pipohan siitä piti tulla, mutta luikerot jäivät lyhyiksi (ohjeen mukainen 140 cm ei siis mulle ainakaan riittänyt, enkä usko olevani erityisen isopäinen). Todellakaan en jaksanut ruveta purkamaan ompeleita ja neulomaan lisää, koska projekti otti muutenkin jo vähän päähän. Onneksi äiti keksi, että palmikkonauhastahan voi tehdä huivin! Tämmöinen rinkula siitä siis tuli:

Värit ovat siis vaaleansininen, tumma liila ja tositosi vaalea ruskea (sekoitus kolmea ohutta lankaa), jos ja kun ne eivät kuvista välity. Talvi on bloggaajan pahinta aikaa. Tai sitten tarviin vaan paremman kameran...

Näin jälkeenpäin tuli mieleen, että huivina tämä vois olla kiva myös leveämmällä palmikolla ja tupsut päihin. Siinä jollekin vinkkivitonen :) Nyt hiukan kevyemmällä omallatunnolla kohti uusia neulomuksia! Huhhuh miten paljon nuo keskeneräiset rassaavatkin välillä. Kenelläkään muulla kokemusta tästä?

Välipala: palmikkokuvioinen panta

Ohje ladattavissa Ravelrysta ilmaiseksi (englanninkielinen)

Lanka 7 Veljestä ja toista tuntematonta harmaata, neuloin kolmella ohuehkolla langalla samaan aikaan

Puikot nro 10

Eilen sain pyynnön että teetkö mulle tämmösen, joten ei kun tekemään. Olihan projekti meinaan aika nopea, tämmöinen "välipala", ja kaipasin muutenkin vähän vaihtelua villatakin tekemisen rinnalle. Panta kiinnittyy napeilla takaraivolle, mutta napinläpiä ei tarvinnut väsätä, koska isoista silmukoista saa napin hyvin painettua läpi.

Innostuin taas palmikoista, kun tämän ansiosta niidenkin tekeminen palautui mieleen. Helpolla tekniikalla saa aikas prameaa jälkeä aikaan! Palmikoita sukkiin, lapasiin, villapaitaan... Tervetuloa syksy!