Mitenköhän sitä aloittaisi postauksen, kun edellisestä on viitisen kuukautta aikaa...
Noh, ehkäpä kertoilen vähän niitä yleisiä kuulumisia sitten helmikuun.
Tulin Tukholmasta pois huhtikuun alussa. Viimeinen työkeikka peruuntui yllättäen, joten en ehtinyt kunnolla hyvästelemään perhettä enkä hyvää ystävääni, mikä oli vähän harmi. Pian Tukholmasta tultuani aloitin kesätyöharjoittelun tutussa marketissa, missä olin myös edelliskesänä töissä. Välivuoden kokemuksia rikkaampana ja hiukkasen kypsempänä tuntui "oikea" työelämä taas vähän helpommalta, ja olenkin viihtynyt töissä nyt tosi hyvin!
Loppujen lopuksi en mennytkään psykan pääsykokeisiin, vaan päätin suoraan ottaa vastaan viime keväänä saamani erityispedan paikan. Yliopistolta pamahti sitten kirje fuksistarteista ja opintotuista ja tärkeistä päivämääristä, ja voin sanoa että kyllä alkoi jännittämään...
Nyt rupeaa välivuosi siis olemaan loppusuoralla - aika hurja tunne senkin puolesta, että muutaman kuukauden päästä olen yliopisto-opiskelija! Välivuosi ainakin omalla kohdallani oli mielestäni hyvä päätös: ulkomailla yksin pärjääminen ja vastuun ottaminen au pairina kasvattivat tosi paljon, välillä vähän rankemmankin käden kautta. Nyt voin ihan uudella itsevarmuudella aloittaa opinnot ja alkaa vihdoin etsimään sitä ekaa omaa asuntoa :)
Tällä hetkellä elämään kuuluu siis töitä, töitä ja vähän asunnon etsintääkin. Käsityöt tipahtivat alkuvuodesta pois syystä tai toisesta - ei vaan huvittanut aloittaa uusia tekeleitä. Siivosin kaikki langat, puikot sun muut piiloon, ja vain satunnaisesti olen ajatellut blogiakin. Pahoittelut siitä. Toivon kuitenkin, että luova tauko auttaisi viimeistään syksyn aikana palaamaan takaisin puikkojen ja blogin äärelle!
Syy siihen, miksi tulin tänne ylipäätään kuulumisiani kertomaan, liittyy kuitenkin käsitöihin. En edes muista kuinka kauan sitten osallistuin Tettan Rihmankiertelyä-blogissa Anna hyvän kiertää -haasteeseen. Haasteessa annettiin roimasti aikaa lähettää osallistuneille jotain itsetehtyä, niinkin roimasti, että olin koko haasteenkin jo ehtinyt unohtaa... Olikin siis ihana yllätys saada postissa pehmeä paketti täynnä kaikkea ihanaa itsetehtyä! Ajattelin, että Tetta ansaitsee nyt ihan julkisen kiitoksen, en nimittäin näin runsaasta paketista olisi osannut edes uneksia :)
Blogger vastustaa näköjään yritystäni ladata tänne kuvatodistetta paketin sisällöstä, mutta näin sanallisesti sitten: paketista paljastui virkattu kori ja kaulakoru sekä vaaleanharmaat palmikkokuvioiset sukat. KIITOS ihanasta yllätyksestä! Kaikki nämä ovat jo olleet käytössä, joten erittäin onnistunut lahja oli tämä :)
Blogi vaikenee todennäköisesti taas x määräksi aikaa, koska kesä ei mulle muutenkaan ole ikinä ollut aktiivisinta käsityökautta. Syksyllä tarvittavien listalla on taas ainakin uudet lapaset ja ikuisuusprojekti Täydellinen Pipo, joten jonkunnäköistä puikkojen kilinää saattaa kuulua kesän jälkeen...
Nauttikaa lomasta ja kesästä ja toivottavasti vähän lämmöstäkin, palataan asiaan syysflunssien aikaan :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste. Näytä kaikki tekstit
torstai 3. heinäkuuta 2014
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Kantapään kautta opittua
Edellisen postauksen jälkeen päädyin toteuttamaan nyt hyväksi havaitun ohjeen au paireille (no miksei muillekin): perheen kanssa kannattaa puhua!
Erityisesti 7-v pojan kanssa mulla oli jo pitkään ollut jostain syystä huonot välit, ja vaikka aina yritin jutella ja keksiä yhteistä tekemistä, niin sain toistuvasti osakseni vain vihaisia katseita, ilkeitä kommentteja ja kaikkiin ehdotuksiini kieltävän vastauksen. Yritin aina muistuttaa itselleni, että kyseessä on vain lapsi, ajattele positiivisesti, yritä uudelleen ja ties mitä, mutta kun tunnelma lasten kanssa oli koko ajan negatiivinen, alkoi se koti-ikävään yhdistettynä ottaa tosi koville - en myöskään voinut olla ajattelematta ettenkö olisi itse tehnyt jotain väärin. Puhumattakaan siitä, että perheen ensimmäisenä au pairina mulla on aikamoiset paineet siitä, jääkö perheelle hyvä kuva koko au pair -hommasta ja onko lapsilla mukavaa. Apua!
Viime viikolla alkuviikosta, taas yhden riitelyntäyteisen päivän jälkeen, otin itku kurkussa asian puheeksi perheen äidin tultua kotiin. Äiti pyysi lapset paikalle, ja siinä vaiheessa kaikki huomasivat mun olevan tosi surullinen ja lapsiin se kolahti erityisesti. Siitä lähtien kuin taikaiskusta olenkin saanut viettää päivät ihan kuin eri lasten kanssa! Nyt molemmat tulevat koko ajan mua halailemaan, kiipeävät syliin ja iPad on jo monta kertaa unohtunut kaappiin kun lapset tekee mieluummin mun kanssa origameja tai muuta vastaavaa :) En tosiaan tiedä mikä juuri sillä kertaa tepsi, koska asiasta on kesän aikana jo puhuttu useaan otteeseen, mutta ainakin otin asian puheeksi juuri hyvään aikaan: jos nämä viimeiset pari viikkoa edes menee enemmän hyvin kuin huonosti, niin näitten lasten mielissä se tarkoittaa sitä, että koko kesä on ollut kivaa :D
Silti vähän jäi ihmetyttämään, että mikä juuri tämän pojan kanssa oli ongelmana, koska en ole ikinä yhtä verisesti riidellyt lapsen kanssa. Johtuiko käytös ehkä siitä, että tuntematon tyttö tulee yhtäkkiä pojan kotiin "määräilemään", ja häntä pitää kunnioittaa ja totella vaikka hän pian lähteekin pois? Vai oliko kyseessä vaan pojan vahva luonne eikä mitään henkilökohtaista? Halusiko poika vain kokeilla rajojaan ja katsoa, saako hän yliotteen minusta? Pahensinko omalla toiminnallani ja hermostumisellani tätä käytöstä, joka olisi ehkä muuten jäänyt vain pieneksi uhitteluksi? Ollapa jo kasvatustieteiden maisteri...
Aikani näitä pohdittuani päädyin kuitenkin siihen, että mun kannattaa vain keskittyä nauttimaan näistä hyvistä hetkistä ja kannustaa lasten hyvää käytöstä, koska mun tehtäväni ei ole ruveta tekemään mitään syvällisiä analyyseja tästä tilanteesta tai kasvattaa lapsia sen enempää. Saman neuvon sain myös perheen äidiltä: yritän ohittaa pojan uhittelut niihin sen enempää reagoimatta, ja keskityn vain pitämään hauskaa lasten kanssa. Kasvattaminen jääköön äidin huoleksi. Helpottavaa!
Siksi halusinkin kirjoittaa tästä aiheesta tänne blogiin, neuvoksi muille au paireille, että muistakaa tehtävänne perheessä: itse yritin heti lähteä hakemaan lapsilta samaa kunnioitusta kuin heillä on vanhempiaan kohtaan, ja otin itselleni liikaa paineita lasten käytökseen puuttumisesta. Kahdessa ja puolessa kuukaudessa on vaikeaa kasvattaa 5- ja 7- vuotiaista hyviä ihmisiä!
Roimasti kevyempi taakka harteilla mennään siis loppuaika eli naurettavat kahdeksan päivää. Lähdön haikeuden tunsin jo pari päivää sitten ekan kerran, kun tämä samainen poika otsa rypyssä harmitteli, että kohta jo koulu alkaa ja sitten Miljakin lähtee :)
Erityisesti 7-v pojan kanssa mulla oli jo pitkään ollut jostain syystä huonot välit, ja vaikka aina yritin jutella ja keksiä yhteistä tekemistä, niin sain toistuvasti osakseni vain vihaisia katseita, ilkeitä kommentteja ja kaikkiin ehdotuksiini kieltävän vastauksen. Yritin aina muistuttaa itselleni, että kyseessä on vain lapsi, ajattele positiivisesti, yritä uudelleen ja ties mitä, mutta kun tunnelma lasten kanssa oli koko ajan negatiivinen, alkoi se koti-ikävään yhdistettynä ottaa tosi koville - en myöskään voinut olla ajattelematta ettenkö olisi itse tehnyt jotain väärin. Puhumattakaan siitä, että perheen ensimmäisenä au pairina mulla on aikamoiset paineet siitä, jääkö perheelle hyvä kuva koko au pair -hommasta ja onko lapsilla mukavaa. Apua!
Viime viikolla alkuviikosta, taas yhden riitelyntäyteisen päivän jälkeen, otin itku kurkussa asian puheeksi perheen äidin tultua kotiin. Äiti pyysi lapset paikalle, ja siinä vaiheessa kaikki huomasivat mun olevan tosi surullinen ja lapsiin se kolahti erityisesti. Siitä lähtien kuin taikaiskusta olenkin saanut viettää päivät ihan kuin eri lasten kanssa! Nyt molemmat tulevat koko ajan mua halailemaan, kiipeävät syliin ja iPad on jo monta kertaa unohtunut kaappiin kun lapset tekee mieluummin mun kanssa origameja tai muuta vastaavaa :) En tosiaan tiedä mikä juuri sillä kertaa tepsi, koska asiasta on kesän aikana jo puhuttu useaan otteeseen, mutta ainakin otin asian puheeksi juuri hyvään aikaan: jos nämä viimeiset pari viikkoa edes menee enemmän hyvin kuin huonosti, niin näitten lasten mielissä se tarkoittaa sitä, että koko kesä on ollut kivaa :D
Silti vähän jäi ihmetyttämään, että mikä juuri tämän pojan kanssa oli ongelmana, koska en ole ikinä yhtä verisesti riidellyt lapsen kanssa. Johtuiko käytös ehkä siitä, että tuntematon tyttö tulee yhtäkkiä pojan kotiin "määräilemään", ja häntä pitää kunnioittaa ja totella vaikka hän pian lähteekin pois? Vai oliko kyseessä vaan pojan vahva luonne eikä mitään henkilökohtaista? Halusiko poika vain kokeilla rajojaan ja katsoa, saako hän yliotteen minusta? Pahensinko omalla toiminnallani ja hermostumisellani tätä käytöstä, joka olisi ehkä muuten jäänyt vain pieneksi uhitteluksi? Ollapa jo kasvatustieteiden maisteri...
Aikani näitä pohdittuani päädyin kuitenkin siihen, että mun kannattaa vain keskittyä nauttimaan näistä hyvistä hetkistä ja kannustaa lasten hyvää käytöstä, koska mun tehtäväni ei ole ruveta tekemään mitään syvällisiä analyyseja tästä tilanteesta tai kasvattaa lapsia sen enempää. Saman neuvon sain myös perheen äidiltä: yritän ohittaa pojan uhittelut niihin sen enempää reagoimatta, ja keskityn vain pitämään hauskaa lasten kanssa. Kasvattaminen jääköön äidin huoleksi. Helpottavaa!
Siksi halusinkin kirjoittaa tästä aiheesta tänne blogiin, neuvoksi muille au paireille, että muistakaa tehtävänne perheessä: itse yritin heti lähteä hakemaan lapsilta samaa kunnioitusta kuin heillä on vanhempiaan kohtaan, ja otin itselleni liikaa paineita lasten käytökseen puuttumisesta. Kahdessa ja puolessa kuukaudessa on vaikeaa kasvattaa 5- ja 7- vuotiaista hyviä ihmisiä!
Roimasti kevyempi taakka harteilla mennään siis loppuaika eli naurettavat kahdeksan päivää. Lähdön haikeuden tunsin jo pari päivää sitten ekan kerran, kun tämä samainen poika otsa rypyssä harmitteli, että kohta jo koulu alkaa ja sitten Miljakin lähtee :)
torstai 13. kesäkuuta 2013
Anna hyvän kiertää
Päätin mattimyöhäisenä lähteä Rihman kiertelyä -blogin haasteeseen mukaan. Tähän hommaan tarvitsen kaveriksi kolme innokasta. Osallistukaa! :)
Kolme ensimmäistä henkilöä, jotka lähtevät haasteeseen mukaan, saavat postitse jotain omin käsin tekemääni 12 kuukauden kuluessa. Ilmoittautuminen tapahtuu tähän postaukseen kommentoimalla ja osoitteen voi lähettää minulle sähköpostitse: pienilankablogi@gmail.com.
Sääntönä on myös se, että näiden kolmen ilmoittautuneen tulee jatkaa haastetta omassa blogissaan samalla tavalla.
Tähän väliin asiaan liittymätön tunnelmakuva, ihan vaan siksi että Rauman kässäopehaastattelusta on nyt selvitty kyseenalaisella menestyksellä ja huomenna suuntaan kuvantapaisiin luonnonmaisemiin (kuvassa tosin meri ja mua odottaa järvi, mutta vesi kun vesi kunhan pääsee vähän hölläämään) pikkuylppäreitä sekä viimeistä Suomen-viikonloppuani vielä viettämään :) Oikein rentouttavaa viikonloppua myös sinne ruudun toiselle puolelle!
Kolme ensimmäistä henkilöä, jotka lähtevät haasteeseen mukaan, saavat postitse jotain omin käsin tekemääni 12 kuukauden kuluessa. Ilmoittautuminen tapahtuu tähän postaukseen kommentoimalla ja osoitteen voi lähettää minulle sähköpostitse: pienilankablogi@gmail.com.
Sääntönä on myös se, että näiden kolmen ilmoittautuneen tulee jatkaa haastetta omassa blogissaan samalla tavalla.
Tähän väliin asiaan liittymätön tunnelmakuva, ihan vaan siksi että Rauman kässäopehaastattelusta on nyt selvitty kyseenalaisella menestyksellä ja huomenna suuntaan kuvantapaisiin luonnonmaisemiin (kuvassa tosin meri ja mua odottaa järvi, mutta vesi kun vesi kunhan pääsee vähän hölläämään) pikkuylppäreitä sekä viimeistä Suomen-viikonloppuani vielä viettämään :) Oikein rentouttavaa viikonloppua myös sinne ruudun toiselle puolelle!
torstai 4. huhtikuuta 2013
Haaste selätetty!
Kameralaukun valmistumisen myötä kaikki Keskeneräisten käsitöiden haasteeseen liittyvät työt on nyt tehty! Vaan ei tullut tästä laukusta ihan sellainen kuin piti. Päätin jättää alkuperäisen c-kasettinauhan ja villalangan yhdistelmän sikseen, koska ruskean ja valkoisen yhdistelmä oli mun silmään aika kökkö. Lisäksi virkkaus alkoi mennä pahasti kupruun, ja mun olisi lisäpehmusteeksi pitänyt hankkia vuori laukun sisäpuolelle. Ihan liian vaikeaa!
Edellisiltana tätä asiaa tuskaillessani mieleeni tuli ajatus: ehkä onkin viisasta tunnistaa ja tunnustaa, että työ alkaa maistua puulta ja keksiä jokin muu tapa toteuttaa visio. Hetken varastoja pengottuani (paras inspiraatioaika on aina iltaisin!) löysin viime kesänä kirpparilta ostamaani muhkeaa tummansinistä lankaa. Puolessa tunnissa olin kasin koukulla virkannut uuden laukun. Seuraavana aamuna ompelin laatikosta löytyneen vetskarin kiinni ja virkkasin olkahihnan. Kas näin:
Edellisiltana tätä asiaa tuskaillessani mieleeni tuli ajatus: ehkä onkin viisasta tunnistaa ja tunnustaa, että työ alkaa maistua puulta ja keksiä jokin muu tapa toteuttaa visio. Hetken varastoja pengottuani (paras inspiraatioaika on aina iltaisin!) löysin viime kesänä kirpparilta ostamaani muhkeaa tummansinistä lankaa. Puolessa tunnissa olin kasin koukulla virkannut uuden laukun. Seuraavana aamuna ompelin laatikosta löytyneen vetskarin kiinni ja virkkasin olkahihnan. Kas näin:
Vähän jotain insinöörin aivoja oltaisiin tarvittu tän olkahihnan kiinnityksessä... Nyt nuo kaksi lyhyttä härpäkettä meinaan ovat pahasti vetskarin tiellä. Ulkonäkökään ei ole ihan niinku Strömsössä, mutta on se kauniimpi kuin mun alkuperäinen suunnitelmani :D
Nyt täyttä vauhtia kohti uusia inspiraatioita!
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
No nyt tulee vähän kaikennäköistä
Nimittäin yksi tunnustus, yksi haaste ja kolme pientä valmistunutta työtä kaikki samassa sopassa. Katsotaan mitä tästä seuraa!
Ensinnäkin, sain Ihan Kaikki Kotona -blogin Tanjalta tunnustuksen. Kiitos!
Ensinnäkin, sain Ihan Kaikki Kotona -blogin Tanjalta tunnustuksen. Kiitos!
Rakkautta jaetaan siis viidelle alle kahdensadan lukijan blogille. Minä lähetän sydämen seuraaville:
Sitten siihen haasteeseen, joka tuli puolestaan Rihman kiertelyä -blogin PinkParsleylta. Kiitos tästäkin vielä!
Tämä juttu toimii seuraavanlaisesti:
1. Vastaa saamiisi viiteen kysymykseen
2. Keksi viisi uutta kysymystä
3. Haasta viisi bloggaajaa tekemään sama
Tässä minulle annetut kysymykset ja niiden vastaukset:
1. Kerro yksi asia josta pidät elämässäsi juuri nyt? Pistitpä pahan heti alkuun! Näitä asioita on nimittäin niin monta, mutta yksi aika pinnalla oleva ilon aihe on se, että saan ehkä ensi kesäksi au pair -perheen Espanjasta :)
2. Millaiset neulomukset/virkkaukset/muut käsityöt ovat mielestäsi kaikista rentouttavimpia tehdä? Neulominen on mun mielestä rentouttavinta, ja jokin työ missä toistuu tietty kuvio esim. vinoraidat. Silloin ei tarvitse olla koko ajan nenä kiinni ohjeessa. Toisaalta myös haastavan työn jälkeen pelkän ainaoikean neulominen (paksuilla puikoilla!) on ihanaa.
3. Ensimmäinen tekemäsi käsityö jonka muistat? No löysinpäs sen vielä varastosta! Virkattu mustekala, tehty varmaan ykkös- tai kakkosluokalla :) Olen varmasti sitä ennenkin tehnyt vaikka mitä upeaa, mutta tämä tuli ensimmäisenä mieleen. Onneksi meillä ei heitetä mitään pois!
4. Onko jokin väri josta saat voimaa/mikä se on ja miten sitä käytät? Sininen eri sävyissään aina melkein vihreään asti miellyttää mun silmää eniten. Ihanan syvän turkoosin näkeminen sykähdyttää oikein kunnolla! Kuitenkin käytän sinistä nykyään aika harvoin vaatteissa, ja mun huoneessakaan sitä on tuskin yhtään. Käsitöissä sinistä lankaa taitaa tulla suosittua sitäkin enemmän.
5. Mitä mukavaa aiot vielä tänään antaa itsellesi luvan tehdä? Aion neuloa erästä yllätysprojektia, jonka pelkkä näkeminenkin saa mut kihisemään innostuksesta :) Lähikirppikselläkin ajattelin piipahtaa vuokraamassa pari loosia, ja sitten alkaa hinnoittelu. Se on oikeasti mun mielestä hauskaa :D
Tässä omat kysymykseni:
1. Yksi asia, mitä odotat lähitulevaisuudelta?
2. Mikä on lempi vuodenaikasi ja miksi?
3. Kerro jokin käsitöihin liittyvä muisto lapsuudestasi.
4. Kummalle puolelle näkkileipää levite kuuluu laittaa?
5. Mitä mukavaa aiot vielä tänään antaa itsellesi luvan tehdä? (tämä oli niin kiva kysymys, että pakko pistää eteenpäin!)
Enköhän laiskuuttani haasta tähän hommaan nuo samat bloggaajat, ketkä saivat sydämen multa :) Muutkin innokkaat saavat tietysti tarttua haasteeseen!
Tämän massiivisen postauksen loppuun vielä ne kolme valmistunutta työtä:
Oma koppa -blogin ohjeen mukaan tehty klipsukukkaro. Munasin tuon puolikkaiden ompelemisen jotenkin ja siitä tuli vähän oudon muotoinen. Pläääääääh.
Hetken mielijohteesta omasta päästä kehitetty huivi. Kevään kunniaksi oikein paksu ja pörröinen! Suora kappale on yhdistetty napeilla kauluriksi.
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, isoäidinneliöpatalappu/pannunalunen (mikä sanahirviö!). Kaksi neliötä siis yhdistetty kiinteillä silmukoilla reunoista toisiinsa. Lämmöneristyskykyä täytyy tosin vielä testata..
tiistai 19. maaliskuuta 2013
Keskeneräisten käsitöiden haaste
Sain Santulta haasteen, jonka tarkoitus on saada talviset käsityöt pois alta ennen kesälaitumille juoksemista. Omalla kohdalla lankojen kanssa värkkääminen jatkuu kyllä kesälläkin, mutta trendi näyttäisi siltä, että a) neulominen vaihtuu virkkaamiseen, b) lämpimät asusteet vaihtuvat pehmoleluihin ja c) villalanka vaihtuu puuvillaan. Tosin Totoro-lapaset neuloin viime vuonna keskellä kesää, poikkeuksiakin siis on! Joka tapauksessa tämä on hyvä tilaisuus tehdä keskeneräisiä pois uusien ideoiden tieltä :)
Pöllölle ei ole mitään erityistä tarvetta, mutta haluan saada valkoisia lankoja käytettyä johonkin - niitäkin kun on iso muovikassillinen. Olen tehnyt Pöllöä pikkuhiljaa "hyvänyöntyönä", eli aina pari riviä ennen nukkumaanmenoa (viikonloppuaamuisin pari riviä myös heti heräämisen jälkeen kuuluu asiaan :)). Enää puuttuu korvat, iiiisot silmät ja nokka! Täytteeksi päättelystä ylijääneitä lankoja yhdessä täytevanun kanssa.
2. Kameralaukku
Tällä kertaa laukku sille uudemmalle kameralle. Virkkaan yhdessä kasettinauhaa ja ohuehkoa villalankaa. Työ tyssäsi siihen, että pitäisi ommella kiinni vuori ja hankkia vetoketju... Tässä tullaan tarvitsemaan erityisesti tsemppiä!
3. Klipsuylläri
Tästä työstä en viitsi paljastaa tarkemmin, sillä se saattaa päätyä erään synttärisankarin pakettiin :) Sikäli mikäli pääsen ensimmäistä kerrosta pidemmälle...
4. Kevätneule
Tämä on se työ, minkä pariin olen aina välillä (usein) karannut koulukirjojen ääreltä, en vaan voi vastustaa noita värejä!! Neliöt ovat kooltaan n. 22cm x 22cm, ja niistä syntyvä peitto tulee todnäk myös lahjaksi muutaman kuukauden päästä :) Tämän työn valmiiksi saamisessa ei tule olemaan mitään ongelmia!
Ottakaas neulojat, virkkaajat ja muut vipeltäjät osaa tähän haasteeseen, niin saadaan pikkuhiljaa talven pölyjä pois jaloista ja uusia töitä käyntiin - sehän tässä onkin parasta :)
Huomasin, että sitä on tullut näköjään aloitettua jos jonkinmoista, eikä oikean sivupalkin Työn alla -osio vastaa totuutta ollenkaan...
1. Pöllö-pehmolelu
Pöllölle ei ole mitään erityistä tarvetta, mutta haluan saada valkoisia lankoja käytettyä johonkin - niitäkin kun on iso muovikassillinen. Olen tehnyt Pöllöä pikkuhiljaa "hyvänyöntyönä", eli aina pari riviä ennen nukkumaanmenoa (viikonloppuaamuisin pari riviä myös heti heräämisen jälkeen kuuluu asiaan :)). Enää puuttuu korvat, iiiisot silmät ja nokka! Täytteeksi päättelystä ylijääneitä lankoja yhdessä täytevanun kanssa.
2. Kameralaukku
Tällä kertaa laukku sille uudemmalle kameralle. Virkkaan yhdessä kasettinauhaa ja ohuehkoa villalankaa. Työ tyssäsi siihen, että pitäisi ommella kiinni vuori ja hankkia vetoketju... Tässä tullaan tarvitsemaan erityisesti tsemppiä!
3. Klipsuylläri
Tästä työstä en viitsi paljastaa tarkemmin, sillä se saattaa päätyä erään synttärisankarin pakettiin :) Sikäli mikäli pääsen ensimmäistä kerrosta pidemmälle...
4. Kevätneule
Omalla mallilla neulottu työ, josta en ole vielä osannut päättää onko se hieno vai huono - ainakin se on kaikkea muuta kuin mun tyyliseni. Jos siitä tulee hieno, niin teen ohjeen, jos taas huono, niin tämä on viimeinen kerta kun näätte sen ;) Stoppi tämän tekemiseen on tullut siksi, että pitäisi siirtyä tekemään hihoja.
5. ISOJA isoäidinneliöitä
Ottakaas neulojat, virkkaajat ja muut vipeltäjät osaa tähän haasteeseen, niin saadaan pikkuhiljaa talven pölyjä pois jaloista ja uusia töitä käyntiin - sehän tässä onkin parasta :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)