Aivojumppa

Ohje: Picklesin Cropped lavender jacket, palmikot Neulojan suuresta silmukkakirjasta

Lanka: Novita Isoveli

Puikot nro 7

Ohjeet varmaan epäonnistumiseen villatakin tekijälle:

1. Älä välitä, vaikka lanka ei olisi lähimainkaan samaa kuin ohjeessa - kaikki ne neuletiheyshömpät, kerän metrimäärät sun muut on ihan turhia!

2. Valitse mahdollisimman monimutkainen kuvio, jotta varmasti suutut ja turhaudut työtä tehdessäsi. Näin varmistat, ettei epäonnistumisia ainakaan tule purettua, vaan haluat saada työn valmiiksi niin nopeasti kuin mahdollista. Lopputuloksesta riippumatta.

3. Älä kuuntele sitä sisäistä ääntä, joka sanoo että jokin on nyt menossa pieleen. Takki voi vielä maagisesti venyä oikean levyiseksi. 

Kaikkien ylläolevien kohtien toteutumisesta huolimatta Aivojumppa-villatakistani tuli aika hieno - harmi vaan, että siitä pääsee nauttimaan joku pienempikokoinen!

Mainio löytö muuten tuo Pickles - suosittelen! Muun muassa ihania villatakkeja näyttäisi olevan vaikka millä mitalla :)

Aivojumppa-rutistuksen jälkeen kaipasin jotain vähän aivottomampaa tekemistä, joten mikä parempaa kuin pullan leipominen! Meneillään olevaan luomuviikkoon sopien pullat valmistuivat luomujauhoista ja -munista :)

Kantapään kautta opittua

Edellisen postauksen jälkeen päädyin toteuttamaan nyt hyväksi havaitun ohjeen au paireille (no miksei muillekin): perheen kanssa kannattaa puhua!

Erityisesti 7-v pojan kanssa mulla oli jo pitkään ollut jostain syystä huonot välit, ja vaikka aina yritin jutella ja keksiä yhteistä tekemistä, niin sain toistuvasti osakseni vain vihaisia katseita, ilkeitä kommentteja ja kaikkiin ehdotuksiini kieltävän vastauksen. Yritin aina muistuttaa itselleni, että kyseessä on vain lapsi, ajattele positiivisesti, yritä uudelleen ja ties mitä, mutta kun tunnelma lasten kanssa oli koko ajan negatiivinen, alkoi se koti-ikävään yhdistettynä ottaa tosi koville - en myöskään voinut olla ajattelematta ettenkö olisi itse tehnyt jotain väärin. Puhumattakaan siitä, että perheen ensimmäisenä au pairina mulla on aikamoiset paineet siitä, jääkö perheelle hyvä kuva koko au pair -hommasta ja onko lapsilla mukavaa. Apua!

Viime viikolla alkuviikosta, taas yhden riitelyntäyteisen päivän jälkeen, otin itku kurkussa asian puheeksi perheen äidin tultua kotiin. Äiti pyysi lapset paikalle, ja siinä vaiheessa kaikki huomasivat mun olevan tosi surullinen ja lapsiin se kolahti erityisesti. Siitä lähtien kuin taikaiskusta olenkin saanut viettää päivät ihan kuin eri lasten kanssa! Nyt molemmat tulevat koko ajan mua halailemaan, kiipeävät syliin ja iPad on jo monta kertaa unohtunut kaappiin kun lapset tekee mieluummin mun kanssa origameja tai muuta vastaavaa :) En tosiaan tiedä mikä juuri sillä kertaa tepsi, koska asiasta on kesän aikana jo puhuttu useaan otteeseen, mutta ainakin otin asian puheeksi juuri hyvään aikaan: jos nämä viimeiset pari viikkoa edes menee enemmän hyvin kuin huonosti, niin näitten lasten mielissä se tarkoittaa sitä, että koko kesä on ollut kivaa :D

Silti vähän jäi ihmetyttämään, että mikä juuri tämän pojan kanssa oli ongelmana, koska en ole ikinä yhtä verisesti riidellyt lapsen kanssa. Johtuiko käytös ehkä siitä, että tuntematon tyttö tulee yhtäkkiä pojan kotiin "määräilemään", ja häntä pitää kunnioittaa ja totella vaikka hän pian lähteekin pois? Vai oliko kyseessä vaan pojan vahva luonne eikä mitään henkilökohtaista? Halusiko poika vain kokeilla rajojaan ja katsoa, saako hän yliotteen minusta? Pahensinko omalla toiminnallani ja hermostumisellani tätä käytöstä, joka olisi ehkä muuten jäänyt vain pieneksi uhitteluksi? Ollapa jo kasvatustieteiden maisteri...

Aikani näitä pohdittuani päädyin kuitenkin siihen, että mun kannattaa vain keskittyä nauttimaan näistä hyvistä hetkistä ja kannustaa lasten hyvää käytöstä, koska mun tehtäväni ei ole ruveta tekemään mitään syvällisiä analyyseja tästä tilanteesta tai kasvattaa lapsia sen enempää. Saman neuvon sain myös perheen äidiltä: yritän ohittaa pojan uhittelut niihin sen enempää reagoimatta, ja keskityn vain pitämään hauskaa lasten kanssa. Kasvattaminen jääköön äidin huoleksi. Helpottavaa!

Siksi halusinkin kirjoittaa tästä aiheesta tänne blogiin, neuvoksi muille au paireille, että muistakaa tehtävänne perheessä: itse yritin heti lähteä hakemaan lapsilta samaa kunnioitusta kuin heillä on vanhempiaan kohtaan, ja otin itselleni liikaa paineita lasten käytökseen puuttumisesta. Kahdessa ja puolessa kuukaudessa on vaikeaa kasvattaa 5- ja 7- vuotiaista hyviä ihmisiä!

Roimasti kevyempi taakka harteilla mennään siis loppuaika eli naurettavat kahdeksan päivää. Lähdön haikeuden tunsin jo pari päivää sitten ekan kerran, kun tämä samainen poika otsa rypyssä harmitteli, että kohta jo koulu alkaa ja sitten Miljakin lähtee :)

Melkein

Melkein voisin ehtiäkin lukemaan psykan kertauskirjan ennen keskiviikkoista yo-koetta, ellei Sami Hedberg tulisi koko ajan tielle?!

Oikeesti, katsokaa nyt sen ilmettä. Annoin periksi - on se kuitenkin sen verran hauska mies.

Tänään laitoin aurinkolasit päähän, koska melkein on jo kevät ja sehän tarkoittaa sitä että melkeinmelkein on jo kesä!

Päälle pujahti eilen valmistunut Melkein Skappel (alkuperäinen, suomeksi) Melkein siksi, että se ei ole lötkö eikä ylipitkä eikä tehty ohuesta langasta paksuilla puikoilla eikä hihat ole ainaoikeaa vaan nurjaa ja silmukat on poimittu olalta. Vähän mietin, että voisin siskoa lahjoa tällä paidalla, mulla kun ei pian neuleiden lukumäärä mahdu enää kahden käden sormiin...

Neuloin siis kasin puikoilla kaksinkertaisella langalla. Toinen on Novitan Cottonellaa (tuo vihertävä), ja luonnonvalkoinen on Nordiskas Linda -nimistä pellava-puuvillasekoitusta. Ei kihistä eikä ahista!

Kuvatkin onnistui melkein... Tällaista jälkeä tulee, kun personal kuvaajani ja kameran jalusta ovat molemmat kadoksissa!

Palmikkohuivi

Palmikkopipo huivi

Ohje: Turbaanipipo Novitalta

Langat tuntemattomia, vaaleat ehkä Floricaa

Puikot nro 7

Jes, vihdoin yksi keskeneräinen valmiina! Tässä siis salaperäiset "luikerot", jotka ovat olleet jämähtäneinä Työn alla-sivupalkkiin varmaan viime marraskuusta lähtien. Ei oo huvittanu tehä! 

Pipohan siitä piti tulla, mutta luikerot jäivät lyhyiksi (ohjeen mukainen 140 cm ei siis mulle ainakaan riittänyt, enkä usko olevani erityisen isopäinen). Todellakaan en jaksanut ruveta purkamaan ompeleita ja neulomaan lisää, koska projekti otti muutenkin jo vähän päähän. Onneksi äiti keksi, että palmikkonauhastahan voi tehdä huivin! Tämmöinen rinkula siitä siis tuli:

Värit ovat siis vaaleansininen, tumma liila ja tositosi vaalea ruskea (sekoitus kolmea ohutta lankaa), jos ja kun ne eivät kuvista välity. Talvi on bloggaajan pahinta aikaa. Tai sitten tarviin vaan paremman kameran...

Näin jälkeenpäin tuli mieleen, että huivina tämä vois olla kiva myös leveämmällä palmikolla ja tupsut päihin. Siinä jollekin vinkkivitonen :) Nyt hiukan kevyemmällä omallatunnolla kohti uusia neulomuksia! Huhhuh miten paljon nuo keskeneräiset rassaavatkin välillä. Kenelläkään muulla kokemusta tästä?

Kahvinkeitinkokeilu, osa 2 plus lapasia

Hyvää uutta vuotta kaikille munkin puolesta. Meillä vuosi vaihtui aikas mukavissa merkeissä, talo täynnä kavereita :) Oli tosi hauska ilta, mutta kamera unohtui multa ihan kokonaan eli kuvia ei valitettavasti (?) ole. Lohdutuksena kaikille kovin pettyneille täytepostaus lapasista, joita olen tässä tehnyt mutta joista en oo muistanut/jaksanut/ehtinyt kertoa. Nauttikaa :D

Lapaskynsikkäät piti olla joululahja Villelle, mutta tein nää jo kesällä enkä viittinyt enää piilotella kaapissa...

...sen sijaan tein sille joululahjaksi huovutetut lapaset:

Nää on tosi helpot tehä, viime jouluna taisin tehä kuus paria näitä. Villekin sai syksyn aikana yhet tehtyä:D

Nää lapaset sain valmiiksi uuden vuoden juhlinnan lomassa, ja ne lähti suoraan puikoilta omistajan matkaan. Ohje kuvioon löytyy täältä, tosin englanniksi. Käännösapua saat esim. täältä.
Itse käytin noihin 7 Veljestä ja nelosen puikkoja, mutta ohuemmalla langalla ja puikoilla olis tullu varmaan nätimpää jälkeä. Myös kuvion kokoa on helppo muunnella itte, kunhan se ensin tulee tutuksi :)


Ai niin, kahvinkeitinkokeilut jatkuu:

Yritettiin Villen kanssa tehä uppopaistettua kananmunaa, mutta voin vaan lyhyesti sanoa ettei toiminu sekään. Kyl mä vielä onnistun tässä, oon ihan varma!!

Nyt kun joululahjastressi on ohi, niin siirryn tekemään ittelleni yhtä varsin värikästä työtä :) Saa nähdä tuleeko käyttöön asti. Tulossa myös tilausvillasukat ja ehkä sormikkaat, jos taidot riittää sellasiin :D

Blogiin on muuten tulossa vähän uudistusta piakkoin :) Ihanaa vuotta 2012 kaikille!

Kahvinkeitinkokeilu osa 1 ja toinen vähän onnistuneempi kokkaus

Kävin eilen siis hakemassa sen kahvinkeittimen (ks. edellinen postaus) hintaan 8 euroa! Sain opiskelija-alennusta :D

Ihan komeen näkönen :D Puhdistin kahvinkeittimen Marttojen ohjeiden mukaisesti, sekä sisältä että ulkoa.

Ja kun oli pakko lähteä heti sooloilemaan, päätin koittaa tehdä poppareita. Tätä ohjetta ei siis ollut kirjassa, mutta ajattelin saaneeni hyvänkin idean...

Sinne siis loraus öljyä kattilan pohjalle ja siemenet perään!

Kymmenen minuutin päästä lasi oli vähän huurussa. Seurasin tiiviisti keittimen vieressä varmana siitä että pian alkaa tapahtumaan! Parinkymmenen minuutin päästä siirryin olohuoneeseen neulomaan ja tunnin päästä päätin tehdä popparit kattilassa niinkuin normaalit ihmiset. Niistäkin paloi puolet ja laitoin liikaa suolaa.

Mutta tästä ei lannistuta! Tänään vietetään Annilla Sinkkuelämä- iltaa :D Päätin siis tehdä sen kunniaksi toisen kokeilun. Oon sukujuhlissa maistanut joskus tosi hyviä suolaisia leivoksia, missä oli jauhelihaa sisällä ja päätin kokeilla itse, ilman mitään ohjetta... Tällä hetkellä leivokset on uunissa, mutta julkaisenpa ohjeen silti vaikka lopputuloksesta ei oo kauheesti tietoa. Tässä siis:

Jauhelihasuikurat! n. 25 kpl

Tarvitset:
muffinssivuokia
7 kpl voitaikinalevyjä (tai jos oot superkokki niin tee taikina itse)
500g jauhelihaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä (tai maun mukaan, mun mielestä mitä enemmän, sen parempi)
mausteita, esim yrttisuolaa, grillimaustetta, pippureita
sulatejuustoa (meillä oli kanttarellin makuista kaapissa, niin iskin sekaan. Ja vielähän ei tiiä tuliko hyvää:D)
kourallinen hienonnettua paprikaa
kananmunaa voiteluun

Tee näin:
1. Ota taikinalevyt sulamaan
2. Hienonna sipulit, ruskista jauheliha ja heitä sipulit sekaan
3. Lisää mausteet, tuorejuusto ja lopuksi paprika, sekoita kunnolla
4. Kauli taikinalevy vähän ohuemmaksi ja levitä päälle jauhelihatäytettä:

5. Kääri levy lyhyemmästä reunasta, leikkaa se kolmeen tai neljään osaan ja laita palat muffinssivuokiin:

6. Voitele leivokset, paista 225 asteessa n. 15 min, kunnes ne ovat saaneet hyvän värin
HUOM: Fiksuimmat varmaan jo huomasivatkin, että kilon taikina (10 kpl levyjä) on liikaa ja puoli kiloa taas liian vähän. Mutta maalaisjärjellä selvitään, mä tein ylimääräisestä taikinasta joulutorttuja tai sitten voit tehdä enemmän tai vähemmän täytettä. Ja näihinhän sopii väliin melkein mikä vaan, mielikuvitus on rajana :)

Tässä valmiit tuotokset, kyllä niistä tuli ihan hyviä :D Tosin toi voitelu tuli mieleen vasta kun ne oli jo uunissa...

Tänään minäkin sitte opin jotain uutta

Nimittäin tekemään villasukkaan kantapään. Tai siis opin miten se oikeesti tehdään, koko ajan luulin että oon osannu sen! Äiti rupes kattomaan, kun mun tekemä kantapää näyttää tosi pieneltä (omasta mielestäni se tietty oli ihan just täydellinen), ja kiivaan keskustelun jälkeen suostuin purkamaan melkein kärkeen asti valmiin villasukan ja tekemään sen kantapään ilman vahvennettua neuletta. Nyt heitän sen Novitan ohjeen mäkeen, vikahan on ohjeessa ei tekijässä ;) Sukkakin näyttää vähän paremmalta, mut en tiiä pitäiskö olla iloinen vai kaivautua maan alle...

Positiivista on se, että tästä ei päästä kuin ylöspäin!

Viikonloppu on muuten mennyt kotona köllötellessä. Piti valmistautua koeviikkoon, mut se on toistaiseksi jäänyt vaan henkiselle tasolle... Eli en ole lukenut kunnianhimoisen suunnitelmani mukaan terveystietoa enkä yhteiskuntaoppia enkä ruotsia. Viimisenä iltana on hyvin aikaa.

Unisukat sain valmiiksi, mut sori Milla näissä on nyt sellanen väärin tehty minikantapää :D

Nää on siis siniset eikä mustat, yritin pelastaa kuvaa jollain ihme muokkausjutuilla mut eipä auttanut.